Keski-Pohjanmaan alueen ensimmäiset varsinaiset osuusmeijerit käynnistyivät Toholammilla 1904 ja Kaustisella seuraavana vuonna. Kalajoen Metsäkylässä oli vuonna 1895 aloittanut Kalajoen Savuojan Osuusmeijeri, mutta se oli luonteeltaan kuitenkin selvä yhtiömeijeri. Sen ja vuonna 1929 tulipalossa tuhoutuneen, myös Metsäkylässä toimineen Jylkän ”saunameijerin” toiminnan jatkajaksi 1929 perustettu Kalajoen Metsäkylän Osuusmeijeri pääsi paikkaerimielisyyksien takia aloittamaan vasta vuoden 1931 alkupuolella. Kalajoella ja Kalajoen Ylipäässä eli Tyngällä aloittivat osuusmeijerit vuonna 1914.
Rautiolaiset olivat oman osuusmeijerins perustamisessa liikkeellä maakunnallisesti ajatellen melko varhaisessa vaiheessa 1920-luvn alkupuolella, jolloin Keski-Pohjanmaalle perustettiin kaikkiaan seitsemän osuusmeijeriä. Raution Osuusmeijerin perustava kokous on pidetty 6.11.1922 eli puolisen votta myöhemmin kuin naapurikunnan puolelle perustettiin Himangan Pohjanpään Osuusmeijeri. Sievin osuusmeijeri perustettin myös vuonna 1922 ja Sievin Alapäähän toinen osuusmeijeri vuonna 1923.
Rautiolaiset maidontuottajat ovat olleet Keskipohjanmaa-lehdessä julkaistun uutisen mukaan liikkeellä osuusmeijeriä perustamassa runsaslukuisena joukkona. Alkuun lienee paikkakysymys hieman askarruttanut, sillä lehtiuutisen mukaan nimenomaan Kärkiskylän ja Typön isäntien suhtautumista ajateltuun paikkaan on ilmeisesti vähn 2epäilty”. Kaikki ovat kuitenkin olleet yksimielisiä paikasta ja meijeri on päätetty rakentaa kaikkien maidonlähettäjien kannalta keskeiseen paikkaa Alapäähän.
Vuonna 1923 valmistunut meijerirakennus oli pääosiltaan puurakenteinen, sillä vain meijerin voimanlähteen, höyrykoneen sijoituspaikka eli konehuone oli valettu vetonista, Vuosina 1937-38 meijerillä tehtiin laajat uudistukset ja peruskorjaukseta ja puurekenteita muutettiin paljolti sementtitiilitakenteisiksi. Ensimmäinen meijerikoneisto oli teholtaan 1000 litraa tunnissa ja sillä tultiin toiomeen aina vuoteen 1938 saakka, jolooin koneiston kapasiteetti kaksinkertaistettiin.
Ensimmäisen toimintavuoden 1923 aikan osuusmeijerin jäsenmäärä oli 79, mikä oli myös koko toiminta-ajan korkein luku. Maitoa otettiin silloin vastaaan lähes 300 000 kiloa ja seuraavina vuosina määärä kasvoi noin kolmanneksella elin noin 400 000 kiloon. Talvisodan jälkeen maitomäärä laski voimakkaasti aina 1940-luvun puoliväliin saakka meijeriin tuotiin maitoa vuosittain vain noin 200 000 kiloa. Aivan viimeisinä meijerin käyntiaikoina maitomäärä oli kasvussa ja viimeisen vuoden 1953 aikana vastaanotettiin meijeriin maitoa kaikkiaan noin 600 000 kiloa.
Osuusmeijerin jäsenmäärä laski 1940-luvun alkupuolella hieman yli viiteenkymmeneen ja oli toiminnan loppuessa 1954 yhteensä 73. Maidonlähettäjien määrä oli vuonna 1950 yhteensä 63 ja juuri ennen meijerin ovien sulkemista peräti 94. Oman osuusmeijerin toiminnan lopettaminen Rautiossa johtui suurelta osalta 1950-luvun alkuvuosina käynnistyneestä meijerikilpailusta, jossa isommat meijerit käyttivät aseena ennen muuta maidosta tuottajille maksettua hintaa. Pieni meijeri ei pystynyt maksamaan yhtä korkeaa tuottajahintaa kuin isommat ja monet maidonlähettäjät siirtyivät isompien meijereiden asiakkaiksi, niin katsottiin parhaaksi lopettaa oman meijerin toiminta kokonaan. Viimeiset maidot otettiin vastaaan Raution meijerillä tammikuussa 1954, jonka jälkeen maitoa on viety rautiolaistiloilta Kalajoelle, Tyngälle, Himangalla, Alavieskaan, Kannukseen ja Ylivieskaan.
Raution Osuusmeijerin kiinteistöt ja muu omaisuus myytiin toiminnan loputtua ja varat jaettiin sääntöjen edyllättämäll tavalla osuuskunnan jäsenille. Lopullisesti osuuskunta purkautui vuonna 1958.
Lähdeaineisto Aarre Aunola Rautio ISBN 952-91-1208-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti