keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Junnikkalan Sahan historiaa

Ismo Junnikkala

Ismo Junnikkala on syntynyt 9-lapsisen perheen vanhimmaksi pojaksi ja on saanut kokea työntäyteisen lapsuuden, kun isä Aarne oli sodassa. Koulutunteja tahtoi jäädä pois ja äiti oli lujilla, lasten täytyi maatalossa tehdä paljon. Kun isä Aarne tuli sodasta, hän osti porakoneen puisten vesijohtoputkien kairausta varten, ja Ismon päästyä armeijasta 1953 miehet ostivat yhdessä sirkkelisahan, jonka käyttäminen jäi Ismon vastuulle. Ismo kertoo, että jouduimme liikevaihtoveron tarkastukseen 1954. Silloin maksettiin heti ensimmäiset isot mätkyt.

Toiminta oli tuskin päässyt alkuun, kun Junnikkalan isä loukkaantui Himankakylällä työreissulla ja menehtyi vammoihinsa. - Olihan se raskasta aikaa ja velkaakin oli paljon, sanoo Ismo Junnikkala. Junnikkala kävi pankinjohtajana, Isosorvarin Jussin juttusilla pyytämässä lainaa omiin nimiinsä, mutta Jussi totesi, että katsotaan nyt, miten tämä menee. - Olin tyypillinen sen ajan yrittäjä, kun menin pankkiin, eikä ollutkaan takuitakaan, Junnikkala sanoo. Mutta Jussi oli viisas ja ajatteli, että jospa ne tulee maksetua!

Pikkuhiljaa Junnikkala laajensi tooimintaansa ja siirtyi vuonna 1960 kotitalonsa tontilta sahan nykyiselle tontille Ylivieskantien varteen. 1960-luvun lopussa tuli taas rahan tarve, ja kunnaltakin haettiin takuuta 200 000 käyttöpääomaksi. - Kunta ei ollut ainakaan siihen aikaan teollisuusystävällinen. Aaren Liaankin puunsepäverstas muutti Ala-Härmään, kun kunta ei suostunut takuuseen. Junnikkalan tapauksessa päätös oli kuitenkin myönteinen, ja Junnikkala sanookin, että silloin tapahtui käänne. - Työttömiä oli paljon ja kunta alkoi suhtautua positiivisemmin elinkeinoelämään.
Junnikkalan Sahan syntymäpäiväksi on merkitty 16.8.1960.
Vuonna 1965 toimintaan tuli mukaan Heikki Junnikkala ja vuonna 1968 he rakensivat kaksiraamisen sahalinjan, jonka jälkeen Junnikkalan sahan jatkuva ja laajempi toiminta on alkanut. Ilpo Junnikkala tuli mukaan vuonna 1971, jolloin vireämpi sahatavaran vientitoiminta aloitettiin.Vuonna 1973 Junnikkala koki työtapaturman, kun jalka katkesi kahdesta kohti. Kipsin kanssa mies sai seurustella 11 kuukautta.

Uuden sahalaitoksen rakentaminen alkoi tulla ajankohtaiseksi, ja maatakin sitä varten oli ostettu, kun hitsauskipinästä lähtenyt tulipalo tuhosi vanhan sahalaitoksen 1980.- Olin kotona kun vaimoni Tuulikki näki ikkunasta, että saha palaa. Sanoin, että sinne ei ole kiire, se on jo palanut. Vakuutukset olivat kunnossa, ja uusi saha nousi 110 päivässä. Uusi saha aloitti toimintansa jo samana vuonna. Sahalaitoksen rinnalle rakennettiin höyläämö 1987 ja tie kohti nykyaikaista, asiakkaiden tarpeet tyydyttävää sahalaitosta oli alkanut. Junnikkalan Oy on jatkanut tasaista kasvuaan koko historiansa ajan. Vaativin investointi tehtiin 1998, jolloin koko sahalinja uusittiin nykyaikaisemmaksi ja joustavammaksi. Junnikkalan veljekset omistivat sahan kolmeen pekkaan tasaosuuksin. Ismo Junnikkala sairastui 1992 ja siiten hän jäi eläkkeelle. Hän kävi kuitenkin hallituksen kokouksessa ja on jättänyt päätösvallan pojalleen Juhalle. Myös tytär opiskelee metsäalaa. - Olen sanonut lapsille, että tässä on leipä lujassa, mutta eivät he ole suostuneet lähtemään muuhun ammattiin.

Junnikkalan Saha on investoinut voimakkaasti lamavuosista huolimatta, ja investoinnit ovat myös kantaneet hedelmää. 1998 käyttöön saatiin uusi sahauslinja. Vuonna 1997 Junikkalan Saha sahasi 63 000 kuutiometriä valmista sahatavaraa, ja nyt määrä nousee 80 000 – 100 000 kuutioon. Uuden sahan nopeus perustuu siihen, että pyörösaha sahaa sahaa koko ajan, kun taas 17 vuotta käytössä ollut raamisaha sahasi vain alas tullessaan. Investoinnit kustannukset olivat 20 miljoonaa markkaa.

Junnikkalan Saha on investoinut 90-luvulla kaikkiaan noin 75 miljoonalla markkalla. Investointeihin on käytetty vuosittain kymmenisen prosenttia liikevaihdosa. Junnikkalan Sahalla oli vuonna 1998 henkilökuntaa noin 70 henkilöä ja alihankkijoilla metsä- ja kuljetusurakoinnissa noin 40 henkilöä. Vuoden 1997 liikevaihto oli 95 miljoonaa markkaa. Junnikkalan Saha on kasvanut 1990-luvulla huomattavasti ja vientiin meni jo puolet tavarasta.
2000-luvulle tultaessa jo neljäs polvi Junnikkaloita on vahvasti mukana kehittämässä puunjalostusta entistä modernimmaksi ja kilpailukykyisemmäksi vaativien asiakkaiden palvelulaitokseksi. Puolen vuosisadan aikana tehty työ on jalostumassa entistä laajemmaksi. Tähän vaaditaan ammattitaitoisia metsän omistajia raaka-aineen myyjinä, asiantuntevia ja vaativia asiakkaita ja ennen kaikkea työhönsä ja taitojensa jatkuvaan kehittämiseen sitoutuneita työntekijöitä.

Junnikalan Saha


Lähdeaineisto: Kalajokiseutu 31.1.1998, Kalajokiseutu 4.6.1997,

lauantai 19. lokakuuta 2013

Jääkäri Eino Pernun päiväkirja

Jääkäri Eino Pernu

Kalajokisiin jääkäreihin kuulunut Eino Pernu piti Saksan vuosinaan tarkkaa päiväkirjaa, jonka kaikki kolme vihkoa ovat säilyneet hänen suvullaan Helsingissä.
Kalajokisen jääkärin Eino Pernun matka Locktstedtista Riianlahdelle kulku alkukesällä 1916 Lyypekin, Stettinin, Köningbergin (nyk. Kalingrad) ja Tilsitin kautta Mitauhun ja Aa-joelle. Helsingin yliopistossa oikeustieteen opintonsa aloittaneen, mutta pian jääkäriksi lähteneen Eino Pernun päiväkirja kertoo jatkosta seuraavasti.

27.12.Täpäninpäivän (1915) lälkeen lähdin matkalle Saksaa kohden. Oli kylmä ilma 32 miinusta. Ylivieskassa tuli Jalmari mukaan ja saavuttiin Ouluun, missä mentiin Kauralalle ensinnä ja Riekin tavattuamme Piiparisille yöksi.

28.12. Paikallisjunalla läksimme Oulusta Kemiin, missä hiukan aikaa etsittyämme löysimme Oulusta matkustajakodin, jonne mentyämme näytimme isännille merkin ja saimme huoneen, jossa muuan polyteekkari Vegelius asui. Samana iltana lähdimme kaupungista jäälle pyrkimään Ruotsin puolelle, mutta oppaamme olikin erehtynyt ajasta, joten emme häntä tavanneet. (Tämä opas oli muuan saksalaiia upseereita kyydissä ollut mies, jota ajettiin takaa sen jälkeen kun oli keksitty/vangittu junavaunuun setetusta reestä). Meidän täytyi palata takaisin kaupunkiin pienissä ryhmissä, kuten olimme jäälle tulleetkin, tuuli oli kylmä ja vastainen. 

29.12. Jäätä myöten Kemistä Haaparannalle kello 5. Tornionjoen rannalla klo 11. Yö oli pimeä, oli sumua ja vähän satoi luntakin, kumminkin silloin tällöin välkkyi tähtiä. Myötätuuleen astelimme 35 km pitkän taipaleen, kierrellen väliin saarten välitse ja muutaman saaren rannassa leävhsimme kymmenkunta minuuttia, toisen kerran Tornionjoen suussa jäällä. Ruotsalaisia vartijoita oli rajalla, mutta he eivät nähneet meitä. Matka Ruotsin läpi oli aika hauska, vaikka vähän väsyttävä. Ruotsalaiset meitä hyvin uteliaasti katsoivat, Mjölbyssä jouduimme tyttöjen kanssa tekemisiin, joille narrasimme olevamme Venäjältä karanneita unkarilaisia sotavankeja ym.moskaa. Mjölbyssä olimme vähän aikaa hienoissa hotelleissa. Urkkijoita oli pitkin matkaa asemilla ja junassa.''

3.1. 1916 Saavuimme Lockstedtiin. Sassnitzissa olimme yötä muutamassa hotellissa samoin Hamburgissa.

27.1. Keisarin syntymäpäivä. Paraati, saimme lahjoja: tupakkaa,omenoita, keksiä ja parempaa ruokaa.

4.2. Tehty valmistuksia huomenna Runebergin päivänä tapahtuvia urheilukilpailuja varten, Olen 100 m juoksussa.

5.2. Runebergin päivä. Aamusella oli paraati, jolloin muuan kenraali meitä tarksti, sen jälkeen seurasi leikkisota, jossa olin parinkymmen muun pojan kassa lipuilla merkittyä tykistöä suojaamassa. Makasimme ampumaketjussa ja ammuskelimme hyökkääjiä. Tykinlaukausten asemesta ammuuttiin kolme pommia selkämme takana, jotka aika lailla jymähtivät. Lopullisessa hyökkäyksessä me pakenimme. Päivällä puoli kaksi alkaen oli urheilua. Otin osaa 100 metrin juoksuun, mutta en tietenkään päässyt loppuotteluun. Muita urheilulajeja oli köydenveto, 17 km armeijamarssia, 500 m estejuoksua, kranaatinheittoa, takaperin juoksua ym. Katsomossa oli useita ylempiä upseereita rouvineen (pari kenraaliakin) ja Wetterhof, ja soitakin siviilihenkilöit. Soittokunta soitteli marsseja. Illalla saatiin lahjoja, kuten omenoita ym sekä 75 p. Rahaa. Hannila piti illalla esitelmän Runebergistä Suomen sodan kuvaajana puhuen myös siitä merkityksestä mikä sillä on, että olemme nyt vieraalla maalla vietämme Runebergin juhlaa. Illalla saatiin perunoita ja lihaa sekä punssia s.o. Teetä, johon oli jakin sekoitettu.

6.2. Sunnuntai. Palkintojen jako kolmannen komppania pihalla. Kävin kylällä Nikulan, Pulkkisen, Kolehmaisen ja Soderbergin kanssa ilman, että olin saanut lupaa, joka nyt piti saada hauptmannilta. Ikävn puoleista tahtoo elämä olla.

8.2. Ammuimme aamupäivällö ampumaketjussa 20 laukausta rivissä oleviin miehen yläruumista esittäviin maaleihin. Ammun 2 kumoon ja kolmanteenkn osasin. Tulos oli hyvä ja aloin pitä pyssyäni ja ampumataitoani paremmassa arvossa kuin ennen.

12.2. Illalla olimme kantiinissa, joimme biriä ja lauloimme, ilta kului hauskasti.

19.2. Prufung A luokkaan pääsemiseksi. Pääsimme helpolla. Majuri tarkasti.

9.3. Tänne Locktedtiin saapui pari herraa Helsingistä, von Bonsdorff ja jokin muu herra (Sario). He tarkastivat yhdessä majurin kanssa meidän joukkoamme. Sen verran voin heitä nähdä ”stillgestandissa” seisoessani ja majuriin katsoessani, näyttivät he väliin liikuttuneiltä kulkiessaan rintamamme ohi Maamme-laulua soitettaessa. Paraatimarssi sujui meiltä erinomaisesti.

2.5. Meidät vihodinkin mobilisoitiin, silloin me hurrattiin. Soittokunta soitti illasalla.

23.5. Lähtöä oli odotettu ja valmistettu koko kuukausi. Eilen oli viimeiset suuret valmistukset, jolloin annettiin rautaiset annokset ja kuolinlappu sekä paljon ”liebesgabenia”. Tänään oli täysi tornisteri selässä 15 km marssi ja taisteluharjoitus, jonka jälkeen vapaaherra Bonsdorff puhui saksaksi, suomeksi ja ruotsiksi,lausuen, että me osa maamme nuorisosta, jotka olemme puettuna saksalaiseen sotilaspukuun olle sen turva ja pelastus, kunhan vain jaksamme ja tahdomme täyttäää raskaan tehtävämme ja tuotamme Suomelle kunniaa, sillä meidän ainoa ystävämme on suuri Saksan valtakunta. ”Pojat, jääkärit,Herra varjelkoon teitä”, lausui hän lopuksi ja ehdotti 3. kertaa eläköönhuudon Suomelle ja lopuksi Maamme-laulun. Lopuksi oli paraati.

6.6.1916 Aamusella tarkasti meidän eversti, jonka rykmenttiin tulemme kuulumaan. Hän piti meille (saksan kielellä) puheen, lausuen että hän toivoo meidän taistelevan samalla tavalla kuin saksalaiset. 

9.6. Aamulla klo 5 lähdimme Tittelmundesta sodan hävittämien seutujen kautta, jossa oli vähän väliä juoksuhautoja ja majoituttiin noin 13 km päässä kentälle, muutaman kanttiinin lähelle. Matkalla näimme ilmailijoita, joista yhtä venäläistä ammuttiin.

10.6. Klo 2 tiennoissa ajettiin miehet ulos teltoista. Satoi ja hämärsi hyvän joukon. Minua nukutti ja olin märkänä kun alkuyön nukuin ulkona, siksi kunnes sade minut herätti. Matka tuntui raskaalta marssia ( 7km). Rintamalle saavuimme 6 a 7 aamulla. Äkkiä olimme tottuneet asemissa elämään.

11.6. Ryssät ja saksalaiset ovat ampuneet kovasti tykeillä. Olemme aina vähän päästä olleet understandeissa. Pommeja putosi hyvin lähelle.

12.6. Yöllä olin ”horchpostissa”. Ryssät ampuivat vähän, tuli turha alarmi.

13.6. Yöllä horchpostissa ryssät ampuivat meitä ja heittivät käsipommeja. Kuulat vinkuivat korvissa. Vasemmala kovat taistelut. Tykit ulvoivat ja konekiväärit ampuivat niinkuin moottorit olisivat käyneet. Kome yö muuten, vaikka ilkeiltä tuntui kulain ja pommin sirujen vonkuna.

14.6.Venäläisten asemia pommitettiin kovasti sekä kymmenillä tykeillä että kivääreillä. Karkulaisten sanotaan ilmoittaneen, että evnäläiset menettivät 140 kuollutta ja kolmattasataa haavoittunutta.

16.6. Satanut koko päivän. Vaatteer ovat läpimärät, asuntomme katto vuotaa, valvoa pitää koko yö, odotetaan venäläisten hyökkäystä.

19.6. Venäläinen lentokone heitti pommeja asemiimme. Muuan pommi putosi 30-40 metriä minusta, noin 10 metriä muutamista pojista. Ei tullut mitään vahinkoa, kun pommi sattui pehmeään maahan.

23.6. Juhannuksen kunniaksi on puhdistettu mökki ja kannettu koivuja sen eteen. Kaasualarmi illalla, tavallinen alarmi aamulla. Kaunis päivä on taasen pitkästä aikaa. Tykeillä on ammutt aikalailla molemmin puolin. Illalla menen ”Hochpostiin” siihen aikaan kuin kotona ehkä sytytetaan juhannuskokkoja.

25.6. Pari miestä meidän komppaniasta on karannut venäläisten puolelle ja illalla het näimme seuraukset. Kello 10 aikaan alkoivat ryssät kovan tykkitulen meitä vastaan. Kun ensimmäiset schrapneilit ja granaatit lensivät ja räjähtelivät, sieppasimme heti kiväärimme ja juoksimme understandiin kiroten karkureita, joiden aikaansaam tämä oli. Kovaa pommitusta kesti 11 paikoille, jolloin saksalaiset alkoivat vastata. Koko yön olemme viettäneet valveilla, nukkuen kivääei vieressä ja syöden leipää sekä juustoa, jota jaettiin.

26.6. Kuuma ja kaunis päivä. Olemme kaikki valveilla. Miehet nukkuvat pitkien varustukisen vartta. Kolmannesta komppaniasta kuollut eilen yksi mies ( rinta ja vatsa mennyt halki) ja kaksi on haavoittunut. ! Komppaniassa yksi mies kuuluu haavoittuneen. Ryssät ampuivat äsken mina pääni ohitse kun nousin kiikaroimaan heihin päin. Nuorempi Laakso, sukulaiseni on haavoittunut.

5.7. Sain terveisiä kotoa (Ilmari Pohjanpalo oli kirjoittanut Nestolle) Tuntui tavattoman hauskalta nähdä, että kotona voidaan hyvin. Meistä oikealle ovat ryssät hyökänneet iltapäivällä.

19.7. Sunnunstaista saakka !16.p) on meistä oikealla ollut kovia taisteluita jatkuen vieläkin. Tykit ovat ampuneet niin, että maa on tärissyt. Ilmailijat ovat olleet molemmin puolin toiminnassa. Venäläiset ovat valonheittäjilä valaisseet taivasta ja sitä on ollut hauska katsella samalla kun tykin laukaukset ja ukkosen salamat valaisevat taivaanrantaa.

25.7. Yöllä klo 12 aikaan Lundberg minun käskien tulla stellungiin. Tullin kivääri kädessä ulos ja siellä sain kuulla, että patrulli on taistelussa ja pelättiin heidän joutuneen vangiksi, koska kuului avunhuutoja. Kaikki olivat hyvin kiihdyksissään ja miehet tahtoivat ilman käskyä mennä heitä auttamaan. Jonkin ajan kuluttua kuulimme kumminkin, että patrullissa olijvat olivat tulleet rakaisin ja heistä neljä oli haavoittunut. Ryssät olivat väijyneet heitä muutaman kannon luonna ojassa ja poikain päästyä 10-15 metrin päähän ampuivat yhteislaukauksen haavoittaen Veijolaa, Svanströmi. Malkamäkeä jalkaan ja Meliniä käteen. Pojat, vaikka yöötettyinä, ampuivat kovasti takaisin ja heittivät kolme käsigranaattia ajaen paljon lukuisammat ryssät hyppyyn sekä tappaen ja haavoittean heistä useita.

1.8. Olin lääkärin luona ja sain tietää, että minulla on sydäntauti, niinkuin kauan olen jo pelännytkin. Olen sen saanut varmasti kovasta tukinkannosta.

16.8. Eilen kuoli toisesta komppaniasta yksi poika granaatista ja yöllä klo 12 haavoittui yksi poika III kompanian kiväärin kuulasta. Juuri silloin vaihdoimme vahtia kun tämä tapahtui.

23.8. Tänä iltana lähdemme pois asemistamma Missen rannalta. Saimme tietää sen vasta tänään puolen päivän aikoihin. Emme tiedä minne menemme, ehkä taisteluun, mutta kaikki ovat iloisia taasen vaihtelusta. Kuljimme Mitaun kautta Tuckumiin, joka näytti olevan pienen puoleinen matala kaupunki korkealla mäellä joen varrella. Joitain sieviä taloja oli samoin kuin puistojakn, asukkaista näkyi pääkaduilla vain joitakin ukkoja ja akkoja. Illalla olin Pahikkalan Jalmarin kanssa kaupungilla, kävimme eräässä kahvilassa. Joimme kahvia, jota tuotiin isoilla mukeilla, Sen jälkeen kävimme Jalmarin kanssa muutamassa kapakassa ja ostimme pullon viiniä. Illalla aika iloinen elämä kortteerissamme entisessä tyttökoulussa, kun kaikki olivat hyvällä päällä.

12.9.1916 Tänään on ollut kaunis ja kirkas päivä. Olemme laitelleet takkaa kellariimme, jossa öisin alkaa olla jo kovin kylmä. Öisin olemme olleet töissä merenrannalla 4,5 km täältä Kneisesta; on olut kauniita ja valoisia kuutamoita ja meri on väliin ollut valkoisen tuulella, toisinaan taasen aivan tyvenenä. Nyt keittelemme nuotiolla perunoita, jota äsken varastimme ollessamme perunoita kuorimassa keittiössä. 

14.9.Olemme taasa uudessa paikassa merenrannalla stellungissa rintama merelle päin. Juoksuhauta on kaivettu rannikon suuntaan kulkemaan kankaaseen, samoinkuin syvät understandtkin. Metsä on komeaa männikköä ja petäjikköä. Noin 20 m juoksuhaudasta leviää aava ulappa ja meri kohisee, niinkuin ennen kotiseudulla Kalajoella. Kotona on nyt Idan päivä, äidin nimipäivä. Ryssän kuula vinkaisi ilkeästi sattuessaan kanervikkoon tullen takaapäin.

22.9. Abenbrodtin mukana saimme suomalaisia Fennia-paperosseja 2 kpl mieheen. Miten lienevät tänne joutuneet, vaikka osan tietenkin saksalaiset tapansa mukaan ovat varastaneet. Yöllä oli kovin kylmä, aamusella pakotti jalkoja, joihin on reumatismi jo iskenyt. Kenttäuunissa pidämme öisin tulta ja keittelemme pimeässä maggia tai kahvia, kun ei saa kynttilöitä edes Tuckmannistakaan, mutta ehkä Libausta saadaan, josta on tilattu.

25.9. Maanatai. Lauantain kävin Forsman stellungissa ja toi hyvin suuria uutisia. Pohjanpalon Ilmarin pitäisi olla Lockstedtissa, mikä oli yllätys minulle.

26.9. Eilen kävi Österman meidän luonamme mukanansa julistus, jonka majuri oli antanut poikain valitusten takia. Majuri oli kuullut, mutta muutamat suomalaise tahtoivat frontin taakse, jolloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hajottaa tämä ainoa suomalainen pataljoona. Samalla hän huomauttaa, ettei Saksan joukkoissa tule ikinä kysymykseen, että joukko vaatii paikkaa frontin takana ja korostaa, että monet saksalaiset ovat olleet jo vuosia rintamalla, suomalaiset vasta neljättä kuukautta,, eikä kaatuneitakaan ole kuin seitsemän. Me annoimme vastaukseksi, että jäämme ennenkuin tahdomme palajoonan hajoitusta.Mutta kun illalla kävimme Laitin kanssa stellungissa, niin siellä olivat mielet hyvin ristiriitaiset. Häpeällistä on, jos pataljoonamme hajoitetaan ja saksalaiset upseerit saavat käsityksen, että me pelkäämme. Mutta paha on sekin, jos täällä pitää miesten olla ja kuolla, joille usealle on Suomessa sanottu, ettei käytettäisi muualla kuin Suomessa.

3.10. Eilen illalla sain kortin Yrjöltä, joka on Lockstedtissa. Se tuntui hauskalta, mutta myös ikävältä, sillä veljeni on liian nuori näin raskaaseen ja vaaralliseen hommaan.

20.10. Matkustimme koko eilisen päivän urlaubilaisten junalla, jonka lähtiessä torvisoittokunta soitti asemalla. Pidimme hauskaa junassa, ehkä liiankin hauskalle tuulelle sai meidät viini. Berliiniin saavuime kello puoli kahdensan aamulla. Päivällä hakiessamme tavaroita, tapasin Mausin Vaasasta. Hän kysyi mistä oli kotoisin, ruotsiksi ja minä sanoin olevani Kalajoelta, jolloin hän sanoi, että hän ollut Kalajoella usein ja hänellä on tuttuja siellä.

25.11. Saavuimme eilen iltapäivällä Lockstedtiin Berliinistä, matka oli ikävän puoleista ja väsyttävää, maisematkin nyt syksyllä hyvin autioita niittyjä ja huonoa metsää.

26.11. Sunnuntai. Tänään kello 12 lähdimme Yrjön ja Nestorin kanssa Lockstedtista Hamburgiin. Nyt olen paraikaa asunnossamme hienossa huoneessa, josta maksame markan vuorokaudessa miestä kohti. Olemme syöneet Soldaten Rast`ssa soppaa ja leipää, se maksoi 30 pfenningiä, siis tavattoman halpaa. Samoin oleem olleet Felbesin kahvilassa bieriä juomassa ja kuuntelmassa laulua ja soittoa sekä tyttöjä.

5.12. Eilen saavuimme taasen Berliiniin Hamburgista. Mita Hamburgin matkaan tulee, niin se oli aika mukava ja huvittavakin. Ensin siellä oli Ilmari Pohjanpalo ja Yrjökin ja heidän kanssaan kulettiin ymEpäri kaupunkia kahvilasta toiseen etupäässä, samoin kävimme valokuvassa. Poikain lähdettyä keskiviikkona pois, kuljimme Nestorin kanssa taas kahden. Merimieslähetyksen vahtimestari Isakssonin luona tapasimme monenlaista : jääkäreitä, oli naisia, olisi siviilitöissä olevia meidän poikia, tapasin sisareni Tyynen entisiä luokkatoverin Kavosenkin, vaan joka sydäntaudin takia on joutunut pois patajoonastamme ja ollut sitten muutamssa pappilassa ja Hamburgissa. Muuten olivat ne pojat, joiden sairauden takia olivat viedyt siviilitöihin, saaneet Etelä-Saksassa kokea hyvinkin huonoa kohtelua, ollessan jollakin suurella maatilalla töissä sotavankien kanssa.

8.12. Matkalla rintamalle. Saavumme kohta Mitauhin, kello on 9 paikkeilla illalla ja matka alkaa olla jo oikein hirvittää, kun ei ole enää ede konjakin höyryäkään päässä ja saa lopun yötä kylmässä odotussalissa ja vaunussa kävistellä.

16.12. Eilen puolen päivän tienoissa saavuimme Libauhun garnisoniin ja asumme nyt suuressa ”Baijerilaisessa kasarmissa” koko pataljoona. Olen katsellut sekä tänään iltasella että eilen kaupunkia, joka on puolikomea, toisinpaikoin varmaan kesällä kaunistakin, merenrannalla kuin on isoja puistokatuja ja puistoja. Toiset kadut taasen ovat mutkikkaita osaksi ja eivät erityisen hauskan näköisiä.

24.12. On sunnuntai ja samalla jouluaatto. Muistuupa mieleen monet entiset joulut valmistuksineen. Kävin eilen joulun kunniaksi saunassa, kenties parin kuukauden kuluttua taasen sitten, kuin viimeksi oikein saunoin, Muuten on valmistuksia tehtytäälllä kasamissamme; koristettu 3 joulukuusta, naulattu oksia seiniin samoin kuin papreitakin, kannettu 2 oluttynnyriä sisälle ym.

26.12. Tapaninpäivän aamu; on vuosi kulunut siitä kun olin kotona viimeisen päivän. Tämä vuosi on ollut vaihtelevaista elämässäni, eniten nähnyt maailmaa monelta puolelta, eniten kumminkin ehkä kovalta puolelta; monasti on ollut nälkä, monasti on ollut kylmä; ilman että on saanut syödä ja lämmitellä. Useasti on ollu mitä suurin väsymys, jota ei olisi luullut jaksavan kenenkään, mutta niin on vain mennyt aika eteenpäin ja ei vielä kaduta tämä vuosi ollenkaan.

12.1.1917 Taas olemme frontilla, vaikka reservinä. Tämän kuun 5.pnä piti majuri Bayer meille eroajaispuheen ja sen kunniaksi saimme vapaapäivän, mutta puolenpäivän aikaan tulikin alarmi ja kello puoli viisi lähdimme asemalle. Tuckumiin tulimme aamusella, yö oli kylmä härkävaunussa. Kello 1 yöllä taasen alarmi Tuckumissa, astuimme junaan ja astuimme Mitaun ja Tuckumin välillä ulos aamulla 7-8 aikaan ja aloimme marssia kohti rintamaa, missä ryssät olivat hyökänneet. Matkalla tuotiin haavottuneita ja kuolleita vastaamme. Illalla marssimme Aa-joen yli luotisuihkussa, yksi mies haavoittui kolmannesta kompaniasta, 1 mies sai manttelin läpi kuulan. Minulla meni jalkain välistä kuula. Puolisääreen kahlasimme vedessä ehkä noin 10 asteen pakkasessa. Kurjaa oli! Marssimme ehkä syömättä 30 km sinä päivänä. Mikkonen Kalajoelta sai surmansa graanatista samana iltana; hän kuului pioneerikomppaniaan.

19.1.1917 Olemme nyt Mitaussa ja asumme muutamassa isossa koulurakennuksessa. Toissa yönä olimme kenttävahdissa. Kylmä oli emmekä nukkuneet ollenkaan. Ryssäkin ampui muutamia graanaatteja lähellemme maantielle, osoitellen pitkää siltaa, jonka päässä melkein seisoimme. Kiivas ratrullikahakka oli myös yöllä. Pakkasta ehkä oli 25 astetta.
Mitaussa perustettiin meidän joukosamme hiihtäjäjoukko, johon otettiin 100 miestä joka komppaniasta, lisäksi konekivääreitä. Meidän tuli hyökätä eteenpäin saksalaisten raivaamasta aukosta. Mitausta lähtiessämme ampui 1 komppanian oberzugfuhrer Ståhlberg yhden miehen, joka kieltäytyi lähtemästä.

( Jääkärikauden ikäviin muistoihin kuuluu esimiesasemassa olleen suomalaisen Armas Ståhlbergin toteuttama jääkäri Sven Saarikosken – joka kieltäytyi lähtemästä hyökkäykseen – teloitus tammikuussa 1917. Ilmari Turja kirjoitti siitä 1980-luvun alussa näytelmän ”Jääkäri Ståhl”. Lähellä ollut kalajokinen Eino Pernu mainitsee asiasta lyhyesti päiväkirjassaan 19.1.1917). 

4.2.Sunnuntai Kirkas päivä, asumme nyt lämpimässä mökissä. Ankaria tytkistötaistaluja on ollut useampina päivinä. Kuolleita ovat metsät täynnä, ne eivät ole hauskan näköisiä jäätyneinä ja ryöstettyinä.

13.2. Lauantaipäivä ja olimme työssä, ja sieltä palatessani tapasin veljeni Yrjön ja Ilmari Pohjanpalon, jotka olivat saapuneet Munsterista.

18.3. Sunnuntai, Loppuviikolla alkoi kiertää hurjia huhuja vallakumouksesta Venäjällä ja vaikka en alussa niitä uskonutkaan, niin näyttää niissä olevan kumminkin perää. Tämähän lisää taase meissä innostusta kokolailla ja varmaan ehkä tulee meillekin äkkiä muutos, jos asiat rupeavat menemään toivottuun suuntaan Venäjällä ja Suomessa.

27.3. Saavuimme Libauhun, missä kevät on paljon pitemmällä kuin Tuckumissa, johtune kaiketi meren läheisyydestä.

29.3. Kuulin Laitilta , joka palasi ”Urlaubilta”, että minunkin nimeni on ryssäin kirjoissa ja että he ovat kuuluttaneet perään. Hyvä ei siis ole Suomeen mennä. Venäjän vallankumous meitä ensin innosti, mutta nyt emme enää luota siihen enempää mitä näytetään Suomessakaan luotettavan.

30.3. Harjoiteltu paraatia aamulla. Kenttä on tavattoman märkä, niin että saappaat olivat täynnä vettä.

6.4. Pitkäperjantai. Nyt on alettu ehkä tositeolla ajatella menoa Suomeen. On alettu opettaa joka miesta aliupseerin tehtäviin äkseerettaissa, samaten on jaettu komppania osiin kiväärejä varten, pieneeritöitä varten, sähköttäjiksi y.m.

9.4. Köyhänä kuin kirkon rotta on täyttynyt viettää nämä juhlapyhät ja muistella miten ennen, ja nytkin taasen Suomessa syötiin.

14.4. Toissapäivänä saime lunnasrahoja 2:70 Rmk sitä ansiosta että olimme mukana Aa-joen taisteluissa. Hyväähän se raha tekikin, vaikka minulta meni heti ensimmäisenä päivänä kaikki, kuin söin Soldatenheimissa ja oli kahvilassa.

2.5. Luin Svenska Dagbladetista Suomen Senaatin puheenjohtajan Oskari Tokoion puheen, jossa hän lausuu Suomen itsenäisyyden olevan parhaan ratkaisun Suomen kysymykselle. Tämä puhe innostutti mieliä.

25.5. Perjantainpäivä. Kello 6. aamusella valmistauduimme pataljoooonan harjoituksiin. Eilen laitoimme Matille kirjeen kotia, joka joutunee juhannuksen tienoilla.

27.5. Ensimmäinen helluntaipyhä. On jo aivan kesäinen ilma, lämmin ja kirkas ekä puutu mitään muuta kuin ruokaa enemmän ja vähän rahaa, jotta elämä olsi kutakuinkin hyvästi. Mutta ruokakysymys on ollut tänä keväänä erikoisen kipeänä asiakan, jopa niin että voi sanoa, jotta ne kymmenet sairaustapaukset, kuten malaria ym. johtuvat huonnosta ja riittämättömästä ravinnnosta, kuten lääkäritkin ovat selittäneet. Ja ampuihan muuan III komppanian poika itsensä, kun ei enää halunnut kärsiä enempää. Iltapäivällä olimme Yrjän, Ilmarin ja Kailan Aunon kanssa katsomassa bayrsilaisten infanteristien ja marinein välistä potkupallokilpailua. Marinit voittivat.

29.5. Ihana päivä. Meri on aivan tyyni, oikealla pohjoisessa on Libaun satama ja sen edustalla on useita laivoja liikkeellä.

31.5. Vuosijuhla pataljoonalla siitä, kun lähdettiin Lockstedtista. Aamupäivällä paraati, jossa joukkoa taraksti Libaun kuvernööri.

3.6. Sunnuntai. Taasen oli paraati ja meitä tarkasti hänen kuninkaallinen korekutensa Preussin prinssi Heinrich, keisarin veli. Prinssi oli vanha mies, kasvot laihat, ryppyiset, viikset harmahtavat. Mukana oli muun muassa oluttynnörin näköinen mies, pien mutta vatsa kauhea.

24.6. Juhannuspäivä. Voin mainita, että talvella ajattelin, kunhan tässä Juhannuksessa eletään, niin kyllä kaiketi sitä jo näkee mitä tästä kaikesta tulee, nyt on mennyt toivo sodan päättymisestä melkein ensi juhannukseen.

30.6l Pataljoonassa ovat mielet taas levottomia niinkuin usein jo ennenkin ja siihen on taasen erikoiset syyt olemassa: esimerkiksi täysi aktiivinen toiminta Suomessa ja täällä (aseiden vienti Suomeen, komennuskuntien lähettäminen, agitationi ja meikäläsiten parempi opetus järjestämällä uudestaan pataljoona).

7.7. Tätä nykyä on pataljoonalla ulosmenokielto, koska muka pataljoonasta on 67 % malarian saastuttamia ja lisäksi 30 % pitäisi olla tuperkelin saastuttamia.

19.7. Luutnantti Koennecke puheli asemastamme ja myönsi, että olo täällä Libaussa ja ikuinen harjoitteleminen tuntuu hullutukselta, kuin paras aika menee hukkaan, mutta ei auta, odottaa täytyy asian kehitystä Suomessa. Kyllästyminen onkin yleistä. 

24.7.1917 Muistettava päivä, sillä Hauptm. Ausfeld on tullut takaisin Berliinistä ja puheli kentällä aivan suoraan Suomeen menosta ja valmistuksista, sekä kehoitti ennen kaikkea varomaan urkkijoita. Tässä oli ensi kerta, kun joku upseeri puhuu miehille Suomeen menosta tosissaan. 

29.7. Taaskin uusia kursseja ja minä olen nyt konekiväärikursseilla. Huomattava on kyllä se että komppaniat on jaettu maakuntain mukaan osastoihin. Kuulun veljeni Yrjön kanssa ”Pohjoispohjalaisiin”. Pohjalaisia on komppaniassamme yhtä paljon kuin muita yhteensä.

8.8. Suomeen menoa näytettään hommaavan yhä edelleen, niinpä viime viikolla komennettiin noin toistakymmentä miestä komppaniasta ja eilen 5 miestä kppn. Täysissä kenttävarustuksissa, ei tiedetä kumminkaan minne. Kasarmin porttia vastapäätä olevasta kauppakojusta ajoi Hauptmannimme pois juutalaisen, joka koetti udella minne nämä komennetut menivät ja kohta tämä juutalainen vangittiinkin spionina.

5.9. Kuulimme huhun, joka heti varmistui, että Riga on valloitettu t.k. 3. päivänä. Libaussa oli paikoin lippuja ja ilo suuri, paitsi venäläisten ja lättiläisten kesken, joiden sanottiin itkeneen.

24.10. Äkisti on kulunut kesä ja on syksy täällä Libaussa, huolimatta siitä, että aika tuntuu usein hyvin ikävältä, mutta syy on kait siinä, että huolimatta yksitoikkoisesta sotilaselämästä, ulkomaiset tapaukset ovat kiinnittäneet niin mielemme, että olemme unohtaneet kaiken muun.

28.10. Sunnuntaipäivä, jolloin minä sain arvon ylennyksen, joten olen nyt ”Hilfsgruppenfuhrer”.

1.11. Minut ja Yrjö siirrettiin tänään 1 konekiväärikomppaniaan, Muutto tuli vähän odottamatta, vaikka ensimmäisen tiedon siitä sain Forsmannilta, joka lupasi leipäpalasta tai muutamia keitettyjä perunoita vastaan sanoa minulle jotain, joka minua ja velimiestä koskee. Muutto komppaniasta on minulle samantekevää.

11.11.Vuosi on kulunut siitä kun rintamalla olin vaarallisessa patrullissa. Kuka olisi uskonut, että sota kestää näin kauan. Viimenkin pääsee siviiliin patajoonastamme ainakin osa ja olen miettinyt, lähdenkö vai jäänkä tänne. Tänne jääville luvataan parempi palkka ja asunto, mutta luottamus on mennyt näihin hommiin.

5.12. Välirauha on tehty Venäjän ja Saksan välillä. Meidän jääkärien aika on luultavasti mennyt.

9.12. Toinen adventtisunnuntai, jolloin olimme iltapäivällä kirkossa. Siellä lauloi jääkäreistä ja kaupungin naisista kokoonpantu sekakuoro ”Hoosiannaa” suomeksi. Hauska oli kuulla etenkin naisääniä, vaikkakin ne olivat heikkoja verrattuna miesääniin.

16.12. Taasen on huhuja meidän lähdöstä Suomeen. Sanotaan sieltä tulleen käskyn lähteä joulun jälkeen ja olen kuullut erikoisia suunnitelmia maihinnousua varten, mutta kukaan ei enää luota mihinkään, toivotaan vaan, että ”irti päästäs tästä hommasta”. Joulu tulee, ikävää on, ilman rahaa, entisiä joulun iloja.

24.12. Jouluaatto ja olimme laittaneet asunnostamme juhlahuonetta, se on: olemme lykänneet sänkyjä kasaan ja eroittaneet ne suurilla peitteillä muusta huoneesta ja samalla pesseet pöydät, penkit ja lattiat. Eilen sain kotoa Matilta kirjeen, Yrjö sai kortin ja minä vielä sanomalehtiä. Olen tavattoman hyvilläni, kun taasen kuuli kotoa jotain.

18.1. 1918 Eilen aamulla kuuden aikoihin tulimme Yrjön kanssa lomalta Berliinistä taasen tänne Libauhun ja nyt minä olen tallivahdinhaltija; Yrjä taasen vahtimiehenä. Loma Berliinissä oli hauskaa niin hyvin kuin vähillä rahoilla suinkin voi toivoa. Sillä pääasiana pidän minä, kun saa joskus elää ihmisten tavalla ja olla huoletonna välittämättä virasta ja ”dienstistä”. Berliinissä kuleskelimme kahden Yrjön kanssa useissa paikoissa, kuten: Siegesaaleilla ja Hinderburgin patsaalla ja Siegesaulessa. Kävimme myös Zeughausissa, missä on tavattomattomasti nähtävyyksiä; vanhoja aseita, lippuja, sota-aseita, sotilaita täysissä varustuksissa ritariajalta nykypäivään saakka.
Uudenvuoden aikaan vietimme muutamassa Winterfeld-kahvilassa; siellä oli aika remu! Mainittava viinitupa oli zum Groten Gottlich. Aika kului nopeaan, vähän liian nopeaan ja tuntui tavattoman ikävältä lähteä pois viime päivinä. Rahaa olimme odotelleet kotoa, mutta ei kuulunut. Tulimme toimeen kumminkin loppuun saakka. Urlaubilla ollessamme tunnustivat Ruotsi ja Saksa Suomen itsenäisyyden.

20.1. Täällä Libaussa on väliin talvi, väliin sataa vettä. Rautatieonnettomuuksia on tapahtunut. Sanotaan 12 meikäläisen saaneen surmansa Osnabruckissa ja pari poikaa on ollut mukana Insterburgissa, missä on kuollut paljon saksalaisia.

5.2. Runebergin päivä ja vapaapäivä. Olen ollut niin kuin kaikki muutkin täällä aivan kuin hiilillä näinä päivinä, aina siitä lähtien kun alkoi kuulua taisteluista Suomessa, kaiket päivät olemme kiroilleet, miksi emme me ole siellä, mikä on syynä, että ollaan täällä, aina vain täällä häpeällisesti maaten? Stabissa on poikia käynyt uhkauksilla ja pyynnöillä, saadakseen herrat toimeen ja nytkait onkin jo tieto siitä, milloin ja miten lähdetään, vaikkei pataljoona sitä vielä tiedä.

17.2. Kaunis yö laivalla. Olemme matkalla Suomeen ja makaamme ankkurissa luullakseni Gotlannin eteläkäressä ruotsalainen torpedovene vieressämme. Lähdimme matkaan 14 p. vasten yöllä puoli neljä karasmista Libausta. Libaun talvisatamasta lähdettiin kello 2 aikoihin päivällä. Saattamassa olivat pataljoonamme upseerit, jotka jäivät ikäviinsä rannalle, siltä näytti.
Kulimme pitkin rannikkoa etelään ja länteen, vasta viime yönä Ruotsin puolelle Ölannin kohdalla, missä ajoimme Kalmarin salmen ja laskimme ankkurin. Vähän päästä tuli ruotsalainen torpeedovene meitä tarkastamaan ja siltä kuulimme, että ryssätkin ovat meitä hakeneet Murtajan ja sotalaivan kanssa.

Lädeaineisto Lauri Järvisen kirjoitukset Kalajokiseutulehdessä 21.3., 28.3., 4.4. ja 18.4. ja 25.4.1998

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kalajoelta 15 jääkäriä



Kalajokinen kauppias Jooseppi Pernu ja hänen poikansa Yrjö, Matti ja Eino. Yrjö ja Eino lähtivät jäkäreiksi vuoden 1916 lopulla. Kuva on otettu 25.2.1918 Vaasassa.

Suomen jääkäreistä kukaan ei ole enää elossa. Kenraali Eino Valve poistui viimeisenä ehdittyään täyttää 99 vuotta. Yhteensä jääkäreitä oli 1894, joista 1261 kävi läpi koko ankaran koulutuksen ja sai Riianlahdella rintamakokemustakin. Kalajokisten osuus oli paikkakunnan väkilukuun nähden Keski-Pohjanmaan korkeimpia. Yhtä lukuunottamatta kaikki kalajokiset liittyivät jääkärien täydennysjoukkoihin 1916 kuluessa. Vain merimies Antti Siermala meni Saksaan jo vuoden 1915 lopulla. Yhdysvalloissa syntynyt Siermala siirtyi 1920-luvun alussa Kanadaan ja muutti nimensä Ericksoniksi. Lähes 30 vuotta Tyynenmeren rautatien työnjohtajana toiminut Erickson kuoli 80-vuotiaana Vancouverissa ja on haudattu sinne. Liittyessään jääkärijoukkoihin Siermala oli jo 29-vuotias ja samalla toiseksi vanhin Saksaan lähteneistö kalajokisista. Vain työmies Ilmari Pehkonen oli ehtinyt täyttää 30 vuotta ennen jääkärikauttaan.

Työmies Matti Pehkosen ja hänen puolisonsa Gretan (os. Myllylä) kolme muutakin poikaa menivät Saksaan syksyn 1916 kuluessa. Jalmari, Matti, Eemeli ja Niilo Pehkonen olivat kaikki työmiehiä ja samalla lähes parin tuhannen jääkärin joukon kolmanneksi suurin veljessarja. Vain Karjalan Sihvot ja Etelä-Suomen Heinrichsit saattoivat esitellä enemmän jääkäriveljeksiä. Molemmat viimeksi mainitut suvut tuottivat ajan oloon useita Suomen armeijan kenraaleita; Pehkosista eteni upseeriksi vain Eemeli, joka ylennettiin jatkosodan aikana 1942 vänriksi.

Pehkosten ohella kalajokisia jääkäriveljeksiä olivat kauppias Jooseppi Pernun ja hänen puolisonsa Idan (s. Ollila) pojat Eino ja Yrjo. Jooseppi piti kauppaa nykyisen kansanopiston tontilla yhä olevassa rakennuksessa. Hänen kauneudestaan kuuluista tyttärensä avioitui Etelä-Pohjanmaan sanomalehdistön suuren legendan Vaasan-Jaakkoon ( Jaakko Ikola, myös kansanedustaja) kanssa. Eino Pernu opiskeli Helsingin Yliopistossa oikeustiedettä, kunnes liittyi vuoden 1916 alussa jääkärien täydennysjoukkoon täytettyään juuri 20 vuotta. Hänen nuorempi veljensä Yrjä seurasi esimerkkiä ja jätti Kokkolan suomalaisen yhteiskoulun käynnin neljään vuoteen päästäkseen lähtemään Saksaan syyskuun puolivälissä 1916. Yrjä oli jääkärien täydennysjoukkoon liittyessään kuusi päivää vaille 16 vuotias. Molemmat Pernut palasivat Suomeen 25.2.1918, Eino luutnanttina ja Yrjä vänrikkinä. Kumpikin eteni sotilasurallaan myöhemmin kapteeniksi.
Eino Pernu toimi 1920-luvun alussa Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä ja sen jälkeen viisi vuotta Joensuun Rajavartiostossa komppanian päällikkönä. Hän kuoli nuorena helmikuussa 1928, Saksasta paluunsa 10-vuotisjuhlaa edeltävänä pöivänä ja haudattiin Kalajoelle isänsä viereen.
Yrjö Pernu nimitettiin 1924 Vaasan suomalaisen suojeluskunnan päälliköksi, missä tehtävässä hän palveli kolme vuotta siirtyen sitten liike-elämään. Jatkosodassa Yrjä Pernu toimi komppanian päällikkönä. Hän kuoli Vaasassa keväällä 1979.

Kalajokisen kauppiaan Jaakko Pohjanpalon ja hänen vaimonsa Johannan ( s. Pahikkala) vuoden 1893 alussa syntynyt Tauno Ilmari Pohjanpalo kirjoitti keväällä 1915 ylioppilaaksi Kokkolan suomalaisesta yhteiskoulusta ja ehti opiskelle Helsingin Yliopistossa yhden lukukauden oikeustiedettä, kunnes liittyi jääkärien täydenysjoukkoon syyskuussa 1916, samana päivänä kuin Yrjö Pernu. Kansalaissodassa hän toimi Pohjois-Hämeen Rykmentin I Pataljoonan komppanianpäällikkönä ja siirtyi samana vuonna Lahden kaupungin pormestariksi. Ilmari Pohjanpalo osallistui Viron vapaussotaankin vuonna 1920 Pohjan Poikain Rykmentin esikuntaupseerina. Vuosina 1920-1932 Pohjanpalo toimi Kuopion poliisimestarin ja seuraavat 14 vuotta Helsingin apulaispoliisimestarina. Talvi- ja jatkosodassa hänen vastuullaan olivat komppaniatason talouspäällikön tehtävät. Ilmari Pohjanpalo yleni majuriksi, mikä on korkein kalajokinen jääkärien saavuttama upseeriarvo. Pohjanpalo saavutti kalajokisten jääkärien korkeimman iän siirtyen tästä ajasta 87-vuotiaana kesäkuussa 1980. Kaikki muut kalajokiset jääkärit olivat poistuneet riveistä jo aikaisemmin.

Lyhin kalajokinen jääkäritaival tuli työmies Jaakko Mikkosen osaksi. Hän meni kesällä 196, juuri 20 vuotta täytettyään Saksaan ja menehtyi päähän osuuneen kranaatinsirpaleen uhrina jo 1917 alussa Riianlahden tuntumassa Aa-joella, minne jääkärit oli siirretty saamaan sotakokemusta. Mikkonen haudattiin Sumarakin kylän lähellä olevaan sotilashautausmaahan. Tieto nuorukaisen kohtalosta saapui Kalajoelle Tukholman kautta ja siinä todettiin: ”Jaakko on lähtenyt isänsä luokse”.

Syksyllä 1916 jääkäreihin liittynyt työmies Antti Pitkänen eteni vuoden 1918 kansalaisodan kuluessa joukkueen varajohtajaksi. Tässä tehtävässä hän osallistui Kuolajärven (nykyinen Salla) Pataljoonan taistelutoimiin koillisrintamalla kaatuen huhtikuun alussa 1918 Kuivitsalassa. Pitkänen on haudattu Sallan sankarihautaan.

Vuoden 1916 alussa jääkräiksi lähtenyt Jalmasi Pahikkala oli juuri päättänyt opintonsa Oulun teollisuuskoulun huonerakennusosastossa. Hän osallistui Missejoen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluihin ja oli kansalaissodan alussa arvoltaan varaväpeli. Joukkueenjohtajana toiminut Pahikkala haavottui huhtikuun alussa 1918 kansalaissodan rintamalla Kelhässä. Sodan jälkeen hän toimi Kalajoen suojeluskunnan paikallispäällikönä 1919-1922 ja ansaitsi jatkonsa elantonsa rakennusmestarina ja -urakoitisijana. Hänen järjestyksessä toinen puolinsa Hilma (s.Rahja) tuli tunnetuksi Hilman hotellistaan, joka oli pitkään ainoa majoitus- ja ravitsmuspaikka Hiekkasärkillä. Vääpeli Jalmari Pahikkala poistui keskuudestamme vuoden 1969 alussa.

Kalajokisista jääkäreistä etenivät upseereiksi edellä jo mainitut Ilmari Pohjanpalo, Eino ja Yrjö Pernu sekä jatkosodan aikana myäs Eemeli Pehkonen. Jalmari Pahikkalan ohella kalajokisista jääkäreistä saavuttivat vääpelinarvon Antti Siermala, Matti Kujanpää, Eemeli Minkkinen, Jalmari Pehkonen ja Juho Pehkonen, Antti Pitkäsen ja Juho Takkusen sotilasarvoki mainitaan aliupseeri. Vuoden 1917 alussa kaatunut Jaakko Mikkonen ei ehtinyt saada muuta sotilasarvoa kuin jääkäri. Matti ja Niilo Pehkonen laskettiin vuoden 1918 alussa siviilityöhön ja kumpikin palasi Suomeen vasta saman vuoden lopulla. Kalajoen omat jääkärit on huomioitu muistomerkillä.


Lähdeaineisto: Kalajokiseutu 28.2.1998 Lauri Järvisen kirjoitus

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vuosi 1998 Kalajoella

Kallan karit

Kalajoki oli maakuntaviestin A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Kimmo Joensuu, Hennariikka Suni, Janne Ojala, Kalle Junnikkala, Jarkko Rajaniemi, Marika Suni ja Marko Santapakka. Kalajoen II-joukkue B-sarjan voittaja. Joukkueessa hiihtivät Kauko Himanka, Rauli Juola, Laura Oja, Simo Törnvall, Veli-matti Junnikkala, Mikko Suni, Katja Ojala ja Petteri Tuura. Kalajoen III-joukkue 16.
Vantaalla 1997 Junkkarit oli jo mitalien tuntumassa tullen viidenneksi joukkueella Mauno Juola, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala ja Janne Ojala. Seuraavana talvena Puijolla oli riemastuttavasti tuomisina viestihopeaa joukkueen ollessa muuten ennallaan, mutta Junnikkalan tilalla hiihti Marko Kinnunen, jonka loistava kolmas osuus nosti Kalajoen lopulliselle sijalleen.
Anni Suvanto ja Satu Santaholma ottivat joukkue Suomen mestaruuden 3 -loikassa 1997. Anna Saari, Mirkka Liimatta, Satu Santaholma, Anni Suvanto SM-viestien 4 x100 aidoissa kolmannen sija. Anni Suvanto ja Satu Santaholma 1998 SM-joukkuehopea 3-loikassa. Sama tyttöryhmä saavutti myös 1999 4 x100 m:llä viestipronssi ja lisäksi myös 4x100 aidoissa niin ikään pronssia.
Anna Saaren henkilökohtaiset menestymiset: Kultamitali 14-vuotiaiden 100m 1996, SM-pronssia pituudessa, SM-kulta 17v. 60 m, kultaa myös 300 m, Kalevan kisat Seinäjoki 1999 hopeaa naisten 100 m, Nuorten SM 1999 17 v, hopeaa 100 m, hopeaa 100 m aidat, SM-hallit Kuopio v. 2000 pronssia 200 m, Nuorten SM-hallit Jyväskylä 19 v hopeaa 60 m eli yhteensä henkilökohtaisia SM-mitaleita 4 kultaa, 4 hopeaa, 2 pronssia. Maaottelumenestys: Pohjoismaiset moniottelut 16 v. hopeaa, Suomi-Baltia - maaottelu kultaa 200 m ja 4x100 m viesti, Suomi-Ruotsi maaottelu tytöt: Kultaa 100 m ja 200m, MM-kisat Puolassa -99 17 v. 100 m 11.sija. 15 v. Juho Kauppila on saavuttanut vuonna 2000 poikien 2000 metrin SM-hopean ja KLL:n mestaruuden.
Kaudella 1997-1998 JHT:n ykköskentän hyökkäysketjun muodostivat Mika Ritoniemi, Sami Markkanen ja Pasi Priuska. Näiden lisäksi joukkueessa pelasivat Kalle Turpeinen, nuori nivalalainen Antti Junttila, Mika Kangas, Janne PontoOulusta, Juha Mäyrä ja Timo Järvinen maalissa, Pasi Forsberg, Marko Tuomainen, Tero Pisilä, Janne Tohila, Pekka Priuska, Aku Joki-Erkkilä, puolustaja Pasi Järvinenja Jorma Malkamäki. Kauden aikana Kuopiosta tuli maalivahtiPasi Kolehmainen. Joukkuetta valmensi 15 vuotta Hermeksessä pelannut Lasse Mäntylä.
JHT voitti Ylivieskan Pallon numeroin 2-1, Närpiön Kraftin 7-2. Nivalan Cowboys kukistettiin kotiahalissa yli 600 katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 3-2. Närpiön Kraftille hävittiin 6-7, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin 11-3. Viimeksi mainitussa ottelussa loisti JHT:n 16-vuotias Aku Joki-Erkkilä. JHT voitti myös Raahe-Kiekon numeroin 7-3 ja 6-2.Nivalan Cowboys hävisi JHT:lle numeroin 12-4 ja 4-3.KoMuHT: hävisi 6-3 ja pelasi Närpion Kraftin kanssa tasan 4-4. Maaliin oli hankittu Kalpasta
Pasi Kolehmainen. Nivalan Cowboysit yllätti Junkkarit numeroin 3-4, mutta Ylivieskan Pallo koki tappion 16-3 Tässä ottelussa Sami Markkasen saldo oli 5+4 ja Mika Ritoniemi oli mukana kahdeksassa maalissa. Joukkueeseen oli nostettu omia junioreita Marko Tuomainen ja Marko Mattila sekä Janne Tohila. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Jeppis voitettiin numeroin 10-5 ja S-Kiekko 8-0.

Ylemmässä loppusarjassa JHT voitti Kajaanin Hokin puhtaasti 9-0, mutta kärsi toisessa ottelussa 2-3 tappion. Jeppiksen JHT voitti 7-4 ja Rovaniemen Kiekon numeroin 6-3. Kuusamon Pallo-Karhut hävisivät Kalajoella yli 1000 hengen katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 11-5. JHT hävisi Raahe-Kiekolle 4-6. JHT voitti Iisalmen PK:n numeroin 6-3, ja Jeppiksen 8-4 sekä Rovaniemen Kiekon peräti 13-5.


Play off ottelussa JHT kärsi 7-2 tappion IPK:lle , mutta voitti toisen ottelun 6-3. Play off-kierroksella Tampereen Koovee kuritti JHT:tä numeroin 12-2 ja 6-3 otteluissa pääsystä divariaksrsintaan.


Timo Seikkula voitti nuorten MM-hopeaa.
Timo Seikkula pelasi myös yhden liigaottelun TPS:n paidassa kaudella 97/98. Pääasiallisesti hän pelasi tuolla kaudella TuTo.sssa. Seuraavalla kaudella Seikkula pelasi KalPan joukkueessa. Timo Seikkula on Pittsburgin varaus vuodelta 1996 numerolla 238. Timo Seikkula pelasi JHT:ssä kaudet 94-95 ja 95/96. Hän kiekkoili nuorten maajoukkueessa. Kauden 96/97 hän pelasi turkulaisessa Kiekkko 67:ssä.

Joni Puurulan läpimurtokausi

Kaudella 1998-1999 JHT:n maalia vartioi 16-vuotias
Joni Puurula. Puolustuksen tukipylvääksi hankittiin 28-vuotias puolustaja Marko Pieniniemi Kärpistä. Joukkueessa pelasivat myös Pasi Forsberg, Pekka Priuska, Pasi Priuska, Sami Markkanen, Mika Ritoniemi, Juha Märyä, Tomi Reinikainen, Marko Tuomainen, Mika Lamperi, Jaakko Rahkola, Matti Perkiö, Tero Pisilä, Ville Vähäsraja, Toni Puranen, Henri Mustonen, Kimmo Tirri, Juha Kärsämä, Antti Filppula, Mika Lamberg. Myös Aku Joki-Erkkiläpalasi joukkueeseen.

JHT voitti Ylivieskan Pallon todella murskalukemin 18-5.
Mika Ritoniemen saldo tässä ottelussa oli 5+2 ja Marko Pieniniemen 1+6. JHT voitti Nivalan Cowboysin numeroin 8-6 ja 12-4, Hela-Kiekon 8-2, Närpiön Kraftin 7-5 ja Jeppiksen 9-3. KoMuHT:n kanssa pelattiin tasan 5-5. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin numeroin 7-0. Tässä pelissä loisti junkkarivahti Joni Puurula.

YPa kukistettiin numeroin 9-5, mutta Nivalan Cowboysille kärsittiin 4-5 tappio. Närpion Kraft voitettiin 10-7. Ottelun sankareita olivat
Aku Joki-Erkkilä ja  Joni Puurula. Kauhan Hela-kiekon kanssa pelattiin 3-3 tasapeli ja Nivalan Cowboys voitettiin numeroin 5-4, kun ensin oli hävitty sille samoin numeroin. Jeppis kaatui numeroin 6-2, mutta Raahe-Kiekolle kärsittiin jälleen tappio numeroin 4-6. Ylivieskan Pallon kanssa pelattiin tasainen peli, jossa voitto kirjattiin JHT:lle numeroin 2-1.

Ylemmässä loppusarjassa JHT peittosi KoMuHT:n numeroin 4-1, Raahe-Kiekon 5-3, Oulu-Kiekon 4-3 ja Kuusamon Pallo-Karhut peräti 10-2. Iisalmen Pallo-Karhuille kärsittiin tappio 0-1 numeroin, mutta Haukiputaan Ahmat voitettiin 9-3 ja KoMuHT 8-7. 
Sami Markkasen saldo tässä ottelussa oli 5+2.
JHT voitti Iisalmen Pallo-Kerhot 7-4, mutta kärsi jälleen Raahe-Kiekolle tappion numeroin 4-5. Tässä ottelussa tuomari sekoili ja antoi junkkareille jäähyjä erätaukojenkin aikana. Kajaanin Hokki voitettiin 5-4, Haukiputaan Ahmat 4-3.


Lohkovoitto saavutettiin viiden pisteen erolla seuraavaan joukkueeseen. Ensimmäisellä play off-kierroksella Haukiputaan Ahmat voitettiin toisella jatkoajalla ajassa 87,35 maalein 4-3. Maalin viimeisteli Tomi Reinikainen. Toisella play off-kierroksella Kouvollan KooKoo juotti JHT:lle tappion karvasta kalkkia numeroin 6-0 ja 11-3.




Lumiveston SM-kultaa voitti Kalajoen Ladun joukkue. Joukkueeseen kuuluivat Mauri Ylital, Seth Åkerlund, Esko Kinnunen ja Jarkko Ylitalo.
Natura-keskustelu kävi kuumana. Valtuutettu Erkki Aho teki selvityspyynnön asiasta Kalajoen kunnalle, missä kunnanhallitus esitti valtuustolle vääriä tietoja eli on syytä epäillä virka-aseman väärinkäyttöä. Kunnanhallitus väitti, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ole allekirjoittaneet itse hakemusta, vaan kunnan puolesta rahoitussitoumuksen. Jopa Sokea Reettakin näkee, että kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ovat allekirjoittaneet asiakirjan, jossa on väärillä tiedoilla hankittu rahaa ja jossa on loukattu Kallan karien itsehallintoa. Valtuustolle esitetyssä selvityksessä todettiin myös, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri olleet rikostutkinnan kohteena. Heistä oli kuitenkin tehty rikostutkintapyynnöt, mutta poliisi ei tutkinut asioita. On syytä epäillä, että poliisi syyllistyi virkarikokseen, koska jätti kiistattomat rikokset tutkimatta ja syyttäjä Sulo Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Himangan kunnanhallitus päätti 14.5.1996 kokouksessaa 122 § ettei se osallistu Rahjan saariston Natura 2000-suojelualaueen perustamishankkeeseen. Himangan kunnanvaltuusto päätti 19.12.1996 ettei alueita tule liittää Natura 2000-verkostoon. Näistä päätöksistä huolimatta Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus laittoi Himangan kunnan osallistujaksi Rahjan saariston Natura Life-projektiin 200 000 markalla. Menettely varmasti täyttää rikoksen tunnusmerkistön.
Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin 22.4.1996, että Himanka osallistuu Rahjan saariston Natura Life-hankkeeseen 200 000 markalla ja Kalajoen kunnan osuus on myös tuo sama summa eli 200 000 markkaa. Näin Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin asia väärillä tiedoilla. Esittelevä virkamies on kiistatta syyllistynyt virkavirheeseen esitellessään asian päättäjille virheellisillä tiedoilla. Kun kysymys on Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksesta niin väärillä tiedolla aikaan saatu päätös on vakava virkavirhe. Kaiken lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittivat tuon väärillä tiedoilla tehdyn Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksen, jossa Himangan kunnan rahoitusosuudeksi oli ilmoitettu 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunnan päättävät elimet olivat päättäneet olla osallistumatta koko hankkeseen. Lisäksi rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu Kallan karit liitettäväksi Natura 2000-verkostoon. Koko oproejktin suuruus rahassa mitattuna oli 12,2 miljoonaa markkaa. Kalajoen päätöksessä oli mainittu myäs rahajoen käyttäminen matkailun tarpeiden yhteensovittamiseen. Tuohon aikaan kunnanjohtajaTorsti Kalliokoskioli kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen.
Myös Kallan karien aluelle haettiin Natura Life-rahoitusta Kallan karien itsehallintoelinten päätösten vastaisesti. Hakemuksessa on ilmoitettu, että siinä tarkoitettu alue tullaan liittämään Suomen Naturaverkostoon, mitään varaumia alueen laajuuden suhteen ei tässä yhteydessä tehty. EU on hyväksynyt rahoitushakemuksen ja EU on myös maksanut osuutensa rahotuksesta. Himgan kunta ei ole maksanut. Miten käsiteltiin tuo Himangan kunnan osuudeksi ilmoitettu 200 000 markkaa projektin toteuttamisessa. On todennäköistä, että väärillä tiedoilla tehty rahoitushakmeus olisi aiheuttanut sanktioita myös Suomelle siitä, että rahoitushakemuskessa Naturaverkkoon liitettäväksi ilmoitettua aluetta ei sellaisenaan ole sisällytetty Suomen ehdotukseen.
Asia on kuitenkin pitänyt salata eikä poliisiole selvittänyt asiaa lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta ja on syytä epäillä, että poliisi on näinollen syyllistynyt rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Myös laillisuusvalvojat kieltäytyivät selvittämästä asiaa. Onko kysymyksessä valtiosalaisuus?
Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympärisökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Rahjan saariston Natura life-rahotushakemukseen vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja sitoutuneet laittaamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksen.

Korkein oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon 24.11.1989. Jo 1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan hallitusken antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka anettiin 10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.

Vuonna 1726 annettiin edellistä laajempi "uudistettu satamajärjestys" ja 1771 "Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi eli Laki". Tämän viimeksi mainitun suomenkielinen laitos oli käytössä Kallassa. Kallan paikallishallinnossa oli myös kohtia, joita ei ollut mainittu virallisissa leaissa. Asetuksen mukaiesti huolehti Kallassa paikallishallinnosta kolme elintä: karikokous, haminakokous ja haminavouti. Karikokouksessa olivat läsnä kaikki Kallaan saapuneet kalastajat, heidän velvollisuutensakin oli osallistua kkoukseen. Ennen kokous pidettiin edellisen kesän haminavuodin aloitteesta. Sen alkaminen ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloja soittamalla. Alkuaikoina rumpuna oli tyhjä tynnyri. Oikea rumpu päätettiin hankkia 1784. Tätä rumpua käytettiin myös merkinantolaitteena pimeinä öinä, sen avulla ilmoitettiin merellä oleville kalastajille Kallan, turvapaikan, sijainti. Kirkonkello saatiin lahjoituksena jo 1700-lvulla.


Kokous valitsi ensimmäsikesi haminavoudin ja karinlajutamiehet, jotka yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Valituksi tullut haminavouti luki seuraavaksi läsnäolijoille hamina-asetuksen ja muut mahdolliset päätökset, jotka olli päätetty vuosittain lukea. Tämän jälkeen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja merkkilyhdyn huoltaminen. Merkkilyhty oli kumpeleen päässä. Samoin myytiin huutokaupalla muut tehtävät työt alimman tarjjouksen tehneelle.
Karikokouksessa käsitellään yhä kaikki saareen hallintoa koskevat kysymykset. Vuoden 1966 karikokouksessa päätettiin kieltää kaikilta ulkopuolisilta huvilan rakentaminen karille. Asuntolupa myönnettiin kaikille niille nuoremmille kalastajille, joilla on perintöoikeus vanhemmilta ajoilta.




Varatuomari Timo Nikula kirjoitti monissa lehdissä julkistetun kirjoituksen 5.4.1999. Kirjoituksessaan varatuomari Timo Nikula tuo selkesäti esille miten Rahjan saariston Life-rahoitusasiassa meneteltiin laittomasti jopa suorastaan rikollisesti. Rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu väärät tiedot ja hakemus selkeästi osoittaa, että koko Rahjan saariston Natura-asia on tehty suojeluohjelmien pohjalle eikä direktiivien mukaisesti.

Varatuomari
Timo Nikula kirjoitti näin: Suomen ympäristöhallinnossa toteutettiin suuria muutoksia vuonna 1995. Ympäristöministeriön alaisuuten perustettiin muun muassa Suomen ympäristökeskus ja 13 alueellista ympäristökeskusta. Uudistuksen avulla pyrittiin yhtenäistämään ympäristöasioiden käsittelyä sekä selkeyttämään työnjakoa. Uudistuksen myötä uusiin ympäristökeskuksiin keskitettiin huomattavasti päätösvaltaa. Nyt uudet viranomaiset suunnittelevat, konsultoivat, ohjaavat, valvovat ja käyttävät jopa tuomiovaltaa lupaviranomaisina virkatoimiaan tehostaakseen. Yksityisellä sektorilla monopolisoitumista pidetään uhkana. Viranomaistoiminnassa vallan käytön keskittymistä ei välttämättä vielä koeta meillä samalla tavoin ongelmallisena, vaikka aihetta olisikin.

Uudistuneen ympäristöorganisaation vallankäytön täyttymyksenä voidaan pitää Suomen alueellisten ympäristökeskusten esitystä Suomen Natura 2000-verkostoksi. Ennen hankkeen julkistamista asiaa valmisteltiin ympärisökeskusten, metsähallituksen ja ympäristöminnisteriön yhteistyönä. Seuraavassa vaiheessa alueelliset ympäristökeskukset käynnistivät lukuisia EU:n Life-projekteja maamme eri osissa. Edullista EU-Life rahaa lobattiin kuntiin kuin valuuttaluottoja aikanaan. Pelkästä rahoituksesta projektissa ei kuitenkaan ollut kyse. Lifeproejktisopimuksin sopimuspuolet sitoutuivat toteuttamaan projekteja komission valvonnassa. Poikekusetta Life-projektien päätavoitteena oli kohdealueiden liittäminen valmisteilla olevaan Natura 2000-luonnosuojeluverkkoon. Projektien kautta saadun Life-rahan määrä jäi hankkeisiin nähden pieneksi (koko maassa 45 milj. FMK). Projektien avulla Natura 2000-verkostoon kiinnitettyjen alueiden koko on sen sijaan ollut hämmentävänkin suuri.

Kysymyksenalaiseksi jääkin se, sitoivatko ympäristöviranomaisemme kätensä jo hankkeen valmisteluvaiheessa Natura 2000-aluerajauksiin siten, että viranomaisten kyky harkita puolueettomasti ja objektiivisesti lopullista alue-esitystä olisi alentunut? Joka tapauksessa ympäristöviranomaisten "oma esitys" Suomen Natura verkostoksi muotoutui mittasuhteiltaan Euroopan suurimmaksi jo ennen maanomistajien kuulemista.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000 suojelualueen perustamiseen Rahjan saaristoon. Himangan kunnanhallitus päätti olla osallistumatta hankkeen toteuttamiseen (Khall 122 §/14.5.1996) katsoen, että hankkeeseen voidaan osallistua myöhemminkin mikäli siitä arvioidaan olevan konkreettista hyötyä kunnalle ja kuntalaisille. Kalajoen kunnahallitus sen sijaan päätti (Khall 138 §/22.4.1996) sitoutua ympäristökeskuksen esittämään Life-projektiin. Hankkeen eteenpäinviemiseksi ympäristökeskus laati EU:n komissiolle projektihakemuksen (Life-Nature applidation forms for 1996), jossa proejktin päätavoitteeksi vahvistetaan hakemuksessa mainittujen alueiden liittäminen Natura 2000-suojeluverkostoon sekä suojelun toetuttaminen koko projektialueella. Projektialueeksi hakemuksessa määritellään koko Rahjan saaristoalue, Siiponjokisuu ja Kallan saaret yksityisten maanomistajien maa- ja vasialueet mukaan luettuna.

Kalajoen kunnanhallitus on ilmoittanut, ettei se ole sitoutunut hankkeseen siltä osin, kuin se koskee yksityisten maanomistajien maita taikka Kallan itsehallintoaluetta. Tältä osin on syytä tarksitaa se, onko Keski-Pohjanmaan ympäristöeksuksen Life-projektihakemukseen merkitty Kalajoen kunnanhallituksen rajausvaatimukset ja nonko niitä kunnan toimesta saatettu asianmukaisesti ympäristökeskuksen tietoon? Mikäli taas ympäristökeskus on ollut tietoinen Kalajoen kunnan rajauksista osallistumiseensa, lienee selvää, ettei Kalajoen kuntaa voida velvoittaa osallistumaan hankkeen rahoitukseen sellaisilla alueilla, missa kunta ei ole halunnut hankkeeseen edes sitoutua.

Viranomaisten Natura esityksen mutoon vaikuttavat myäs muut, kuin puhtaat luonnonsuojeluintressit, Sivuintressesitä yksi merkittävimmistä lienee yksityistyneen metsähallitusken tarve saada hallintaansa kaikki merkittävät luontokohteet, joilta käsin virkistysbisnestä tulevaisuudessa harjoitetaan. Paikallisten ihmisten mielipiteet ja oikeudet, viime kädessä jopa jokamiehenoikeudet pyritään sivuuttamaan suojeuperusteisiin vetoamalla sellaisillakin alueilla, joilla välittömiä luonto- ja lintudirektiivin suojelutoimia ei määrättäisikään voimaan.


Ympäristöviranomaisemme pyrkivät väittämään, että Natura 2000 hanketta on valmisteltu ja viety viranomaistemme toimesta eteenpäin laillisin keinoin ja, että maanomistajia olisi kuultu asianmukaisesti. Viranomaistemme väitteille ei läyy toistaiseksi katetta. Ympäristöviranomaiset eivät ole perustelleet alue-eistystään siten, että maanomistajat voivat ottaa esitykseen perustellusti kantaa. Suomella ei ole minkäänasteista velvoitetta vaarantaa oikeusvaltiona kansalaistensa perusoikeuksia viranomaistoiminnassaan. Euroopan Unionin jäsenvaltionakin Suomella on yhä oikeus päättää itse ympäristönsä suojelutasosta sekä velvollisuus noudattaa hyvää hallintotapaa kaikessa viranomaistoiminnassaan.


Erityisesti Rahjan saaristoalueen ja Kallan saarten naturakytkennöistä ei ole toistaiseksi saatavissa riittävästi tietoa. Kuntalaisten luottamus viranomaistomintaa ja jopa kunnan edustajien toimintaa kohtaan on koetuksella. Käsitykseni mukaan Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus on sitoutunut Rahjan saaristoalueen Life-rahotiussopimuksessa muun muassa tiedottamaan prjektista ja sen ykistyiskohdista avoimesti yleisölle ja eteenkin paikallisille ihmisille. Esittäisinkin, että ympäristökeskus hoitaa myös tiedotustehtävänsä ja julkaisee paikkakunnalla yleisesti julkaistavassa lehdessä selvityksen siitä, mitä alueita Life-projektiin on Kalajoen ja Himangan kuntien alueelta esitetty sekä onko Kalajoen kunta velvollinen osallistumaan proejktin rahoitukseen myös yksityisten maanomistajien alueilla ja Kallan saarilla mahdollisesti toteuttavin osin? Selvityksillä on vieläpä kiire, sillä mikäli Kalajoen kunnanhalitus on jo keväällä 1996 sitounut Rahjassa laajaan Naturaan, ovat samat henkilät mitä ilmeisimmin esteellsiä osallistumaan asian käsitten jatkovaiheisiin. Eritysien mielenkiintoista olisi myös kuulla siitä, miksi Life-projektin kaltaisia lopullsiin Natura aluerajauksiin liittyviä proejktihankkeita käynnistetään asian valmisteluvaiheessa ja kuuluisiko yleensäkään ympäristökeskuksen virkatoimiin ko. projektien vetäminen? Mielestäni ei, koska virkamiesten puolueettomuus vaarantuu. Mielenkiintoista olisi kuulla metsähallituksen kaavoituskatsaus Rahjan saaristoalueelta. Yksityisille maanomsitajille ei sen sijaan taida juurikaan rakennusoikeutta herua.


Luonnonsuojelun merkitys ja painoarvo ei laske, jos sitä toteutetaan sivistyneesti ja kansalaisten perusoikeudet toteuttaen. Koska Suomen viranomaiset eivät ole ehtineet valmistella alue-esitystään riittävästi, tulisi Suomen hallituksen viimeistään poistaa alue-esityksestään Euroopan Unionin komissiolle ne yksityisten maanomistajien alueet, joiden osalta maanomistajille ei ole esitetty perusteltuja tilakohtaisia syitä Naturaa liittämiselle ja jotka ovat esitystä osaltaan vastustaneet.




Mielestäni varatuomari Timo Nikula on tuonut kirjoituksessaan asian perusteellisesti, oikein ja lainmukaisesti esille. Lainaan varatuomari Timo Nikulan kirjoitusta:
Suomen ja EU:n liittymissopimus (EU-sopimus) astui voimaan 1.1.1995. Samalla tulivat voimaan Suomea jäsenvaltiona velvoittavat yhteisöoikeuden säännökset (EY-oikeus), yhtenä niistä ns. Habitaattidirektiivi eli Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Direktiivi edellyttää jäsenvaltiolta mm. sitä, että jäsenvaltio ryhtyy toimiin selvittääkseen kansallisella alueellaan olevat "yhteisän tärkeäksi päättämät alueet" asianmukaisia tieteellisiä menetelmiä käyttäen. Uutena jäsenvaltiona Suomen velvollisuutena oli siten edistää osaltaan unionin yhteistä tavoitetta eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston = Natura 2000 perustamista.

Habitaattidirektiivi sisältää selkeät määräykset myös siitä, miten jäsenvaltion on toimittava osaltaan verkoston perustamiseksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan "jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III ( 1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee miten liitteen I luontotyyppejä ja liiteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on". Tämän tehtävän suorittamiselle direktiivi asettaa määräajan. Luettelo on ko. artiklan 2 momentin mukaisesti tomitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Suomen osalta asetettu määräaika hankkeen 1. vaiheen osalta päättyi 31.12.1997.

Habitaattidirektiivin 4 artiklan mukaisesti tämän jälkeen käynnistyy 2. vaihe, jonka aikana alueet sekä niillä toimeenpantavat suojelutoimet vahvistetaan ja toimeenpannaan lopullisesti koko yhteisön tasolla ja valvonnassa. Tämä vaihe on suoritettava kuuden vuoden kuluessa 1. vaiheen päättymisestä.
Natura 2000 1. vaihe Suomessa

Suomessa Natura 2000 verkostoehdostuksen (1. vaihe) valmistelu alkoi marraskuussa 1994. Jo tätä ennen Suomessa oli aloitettu tulevan yhteisäoikeuden ja Suomen sisäisen lainasäädännön laaja yhteensovittamistyö ympäristöoikeuden alalla. Tämän tuloksena ympäristöhallintomme organisaatio muuttui. 1.3.1995 voimaantulleen ympäristöhallintolain mukaisesti siten, että ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen ympäristökeskus sekä 14 alueellista ympäristökeskusta. Samalla lakkautettiin vesi- ja ympäristöhallinnon piiriorganisaatio kuten myös lääninhallitusten ympäristöyksiköt, joiden virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyi lain voimaantullessa ympäristökeskusten henkilöstöksi.

Vaiheen 1. toteuttaminen tapahtui Suomessa virkamiestyönä ympäristöministeriön johdolla. Käytännön valmistelutyö toteutettiin ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen alueellisissa ympäristökeskuksissa (14) virkamiestyönä vuosien 1996 ja 1997 aikana. Suomen alue-esitys valmistui keväällä 1997 ja esitys julkistettiin esityksen yleisen kuulemisen 7.4.-6.6.1997 yhteydessä.

Suomen esitys Natura-alueiksi (vaihe 1) valmistui etenkin alue-esityksen laajuus huomioon ottaen huomattavan nopeasti. Esitystä kohtaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Maanomistajat ova arvostelleet erityisesti sitä, ettei Suomen alue-esitys ole perustunut EU-oikeuden edellyttämään vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellsien tietämyksen perusteella laadittuun luetteloon niistä alueista, joilla direktiivin luontotyyppejä ja lajeja todella esiintyy.
EU:n Life-rahoitus
EU:n life-rahoitusväline on Union jäsenvaltioille tarjoama rahoitusmahdollisuus, jolla tuetaan Natura 200 alueilla toteutettavia luonnonsuojeluhankkeita. Life-rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi hankkeen 1. vaiheessa, ellei ole täysin selvää, että ne alueet, joille rahoitusta haetaan tullaan myös liittämään lopullisesti Natura verkostoon. Life-rahoituksen liittyminen 2. vaiheeseen käy hyvin ilmi Habitaattidirektiivin 8 artiklan 1. kohdasta:

"Samalla kun jäsenvaltiot (Suomi) toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisän yhteisrahoitustarpeesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdassa aiheutuvat velvoitteet."
Habitaattidirektiivin 6 artiklan 1 kohta säätää:
"Jäsenvaltioiden (Suomi) on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunitelmia, jotka koskevat eritysiesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisä, hallinnollisia tai sopisumusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla".
Suomen ympäristöviranomaiset päättivät kuitenkin ottaa Life-rahoitusvälineen käyttöön eräissä kohteissa jo 1. vaiheessa. Rahjan saariston osalta tämä tapahtui ilmeisesti jo keväällä 1996, jolloin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus laati komissiolle rahoitusanomuksen, jossa Life-rahaa haettiin koko Rahjan saaristoalueelle sekä sitouduttiin sisällyttämään koko projektialue myöhemmin komissiolle jätettävään Suomen alue-esitykseen. Ratkaisu koko Rahjan saariston liittämisestä Natura 2000 verkostoon tapahtui siten käytännössä jo keväällä 1996. Tämä kytkentä on jätetty tietosiesti ilomoittamatta alueen asukkaille ja maanomistajille.

Sitouduttuaan ilmoittamaan koko Rahjan saaristoalueen Natura verkostoon jo keväällä 1996 osana Life-rahoitusmenettelyä, eivät ympäristökeskuksen viranoamiset ole enää kyenneet käsittelemään puolueettomasti maanomistajien muistutuksia eikä lopullisia alue-esityksiä. Menettely on osaltaan johtanut siihen, että alueen ympäristökeskusken virkamihet menettivät jo vuonna 1996 lopullisesti mielenkiintonsa varsinaiseen tehtäväänsä eli sen selvittämiseen, millä alueilla suojelun tarpeessa olevia lajeja ja luontotyyppejä todella esiintyi.

Life-rahoitusta ei olisi tullut hakea kuin niille alueille, joiden omistajat halusivat luovuttaa maa- ja vesialueensa Natura verkostoon. Muilta osin viranoamiset ovat ylittäneet toimivaltansa ja syyllistyneet vähintäänkin virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja mahdolliseen virkavirheeseen.

Ouliussa 5.4.1999 Timo Nikula asianajaja Oulunsalo

Poliisineuvos Veikko Autereen lausunto
Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen on sisällytetty myös itsehallinnon omaavat Kallan karit. Ympäristökeskuksen virkamiehillä ja Kalajoen kunnan johotavilla virkamiehillä ei ole ollut oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Natura 2000 verkostoon eikä Natura Life-rahoitushakemukseen.
Näin poliisineuvos Veikko Autere: Kallankarien itsehallinto perustui aikanaan laintasoisena annettuun määräykseen eli "Kuninkallisen Majestetin uudistetu Hamina Ordningi eli Laki", Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24 p:nä Tammikuutta 1771". Kallankarien itsehallinto perustuu siten aivan eritysitä historiallista arvoa omaavaan laintasoiseen määräykseen, jonka tarkoituksena on ollut kalastuselinkeinon turvaaminen kalasatamilla. Annettua ja säädettyä itsehallintoa on myös toteutettu Kallankarien koko historian ajan aivan tähän päivään saakka mainittuun "ordningiin" perustuen. Siten itsehallinon perusteena oleva "laki" ei ole käyttämättömäänä vanhentunut. Mikäli Kallankarit liitetään Natura 2000-ohjelmaan, niin direktiivin 92/43 EEC 14. artiklan mukaan Natura-aleuilla liikkuminen voidaan kieltää. Jos kieltopäätöksen antaa jokin muu taho, kuin Kallankarien itsehallintoelimet esim. metsähallitus tai ympäristöviranomainen tai eurobyrokraatti, niin rajoittaa kieltopäätös olennaisesti karien käyttöä ja siten itsehallintoa, Koska itsehallinto on määritelty laintasoisella määräyksellä, niin ei karineuvosto voi luopua lain perustamasta itsehallinnosta, tai tehdä sellaisia sopimuksia, jotka rajoittavat taikka vähentävät karin itsehallintoa.

Seison sanojeni takana eli lähteen saa kyllä ilmoittaa kyselijöille.

Poliisineuvos Veikko Autere




Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.
Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien pappilassa.
Itse aloin kiinnostua Kallan karien itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti Orell kuoli muutama vuosi sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi. Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan käyttämätön.
Juridista taustaa
Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.
Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.
Ulkokallaan on Maakallasta matkaa kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla. Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan viereen.
Kallan karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin
Suomen EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Salolainen, Haavisto, Norrback jaKankaanniemi sekä avs. Sundbäck, op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn. Jääskinen, ln.Halonen sekä eav. Huhtaniemi. EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3. Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa, jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position pohjalta.
Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille, karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan Unioniin.
Rahjan saariston Natura Life-hakemus
Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.
Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.
Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan. Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.
Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten vanhentaminen on myös rikos.
Tekojen selittelyä
Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.
Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.
Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön.
Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.