Antti Santaholma käynnisti Kalajoen graniittikaupan
Ulkomaankauppaan ulottunut
teollisuudenhaara Kalajoella oli graniitin louhinta. Sen aloitti
Antti Santaholma, ja myöhemmin mukaan tulivat kilpailuun Veljekset
Friis sekä eräät skotlantilaiset yrittäjät. Alkusysäyksen
tuotannolle antoi erään skottikauppiaan kirje kauppakumppanilleen
Antti Santaholmalle 1.10.1888. Hän kirjoitti näin: ”Olisimme
erikoisen halukas tuottamaan tänne hienoa harmaata graniittia
hautakiviä varten ja olisimme teille hyvin kiitollinen, jos te
voisitte antaa meille osoitteita graniitin viejistä ja louhosten
omistajista jotak hankkivat erilaisia kiviä teidn alueellaanne tai
muualla maassanne.”
Vatauksessaan 11.10.
Santaholma kertoi jo postittaneensa näytteet kotiseudullaan runsaina
esiintyvistä granittikivistä ja jatkoi:
”Tälle tavaralle ei meidän seudullamme ole vielä tarjoutunut mitään kauppaa, mutta mikäli KH havaitsee näytekivien sopivaksi ja mielllyttäväksi, niin olen halukas aloittamaan kivikaupan, KH suvainnee ilmoittaa minulle, kuinka suuri määrä ja missä koossa graniittikiviä pitäisi toimittaa ja mihin hintaan Kalajoen tai Raahen lastauspaikalla. Huonon sataman vuoksi ei täällä voida lastata suurempia kuin kuunareita, vaan suuremmat laivat on lastattava Raahessa. - Kiviä ei voida täällä kuljettaa laustpaikkalle muuta kuin talvella, joten kivikauppa pitäsisi alkaa kiireimmiten”.
”Tälle tavaralle ei meidän seudullamme ole vielä tarjoutunut mitään kauppaa, mutta mikäli KH havaitsee näytekivien sopivaksi ja mielllyttäväksi, niin olen halukas aloittamaan kivikaupan, KH suvainnee ilmoittaa minulle, kuinka suuri määrä ja missä koossa graniittikiviä pitäisi toimittaa ja mihin hintaan Kalajoen tai Raahen lastauspaikalla. Huonon sataman vuoksi ei täällä voida lastata suurempia kuin kuunareita, vaan suuremmat laivat on lastattava Raahessa. - Kiviä ei voida täällä kuljettaa laustpaikkalle muuta kuin talvella, joten kivikauppa pitäsisi alkaa kiireimmiten”.
Kalajoen rantakalliosta
otetut näytteet saivat osakseen suurta kiinnostusta Aberdenissa
Skotlannissa, Maaliskuussa 1890 aloitettiin louhinta, ja ensimmäinen
laivalasti kiveä lähti matkaan kesäkuussa tanskalaisen kuunarn
Concordian viemänä. Lastina oli 124 lohkaretta, tilavuudeltaan
lähes 1379 kuutiojalkaan.
Kivet oli lohkottu
Mustosan maalta Etelänkylästä. Isäntä oli luvannut kivet
ilmaiseksi, saivatpa louhijat vielä kortteerinkin Mustoselta,
Louhijat olivat Oulusta, mukana oli myös Kalajoen miehiä. Työ
tehtiin urakalla, aluksi 50 sittemmin 75 pennillä kuutiojalka. Työt
aloitettiin maaliskuussa, huhtikuussa oli miehiä töissä 25.
Tuloksia ei tahtonut utlla, jonka vuoksi työhän pian kylästyttiin.
Töiden vaikeutta kuvaa Sataholman kuvaus loppukesästä 1890:
”Kivi miehen laua ottaa ahtaasta kallion kolosta kiviä hirsipuomain kans päivän tekevät työtä henkenihaarasa ja joku tällinki katkiaa eli vyörähtää niin kivi on illalla samassa paikassa kuin aamulla työhän ruvetesa jos olis kettinki niin kanspelillä kävis muutamassa minuutissa se työ josa nyt on kesän pitkään menny satoja päivätöitä kettinkin puutteen tähen.”
Kettinkejä tosin saatiin,
mutta kiven kuljetus 7 km päähän lastauspaikalle oli vaivalloista.
Venekuljetuksista pian luovuttiin ja kvet rahdattiin etupäässä
talvisaikaan, Louhintapaikkoja etsittiin muitankin mm. Merijärven
tien varrelta, mutta tuloksetta. Sen sijaan Haapakankaalta 9 km
päässä lastauspaikalta kiveä läytyi, ja louhinta alkoi siellä.
Vihdoin löydettiin Passin kalliot läheltä lastauspaikkaa. Nämä
kalliot Santaholma osti itselleen. Louhinta jatkui vaihtelevassa
määrin kaikissa kolmessa paikassa. Suurimmat lohkareet olivat 2-3 m
pitkiä, 2 metriä leveitä ja paksuja, Ostajana oli aluksi Garden %
CO, sittemmin Stewart ja CO, jonka kanssa kauppakumppanuus jatkui 1.
maailmansodan alkuun saakka. Myyntialuetta pyrittiin laajentamaan
Lontooseen, Irlantiin ja Pietariin mm. rakennuskiveksi, mihin
tarkoitukseen se oli liian kovaa. Siksi Kalajoen graniitti soveltui
parhaiten hautakiveksi. Muun muassa Newcastlen hautausmaalla sanotaan
olevan monta sataa Kalajoen graniitista valmistettua hautakiveä.
Kivien kuljetuksessa
käytettiin aluksi tanskalaisia kuunareita. Lastauspaikan mataluuden
vuoksi laivat seisoivat Kalajoen suussa, ja kivet vietiin niihin
proomuilla, Päivässä lastattiin keskimäärin 200 tonnia kiveä.
Purjelaivoista siirryttiin v. 1894 höyrylaivoihin, jolloin lasit
suurenivät. Tulliselvitys tehtiin Raahessa. Santaholman graniitin
vienti oli v. 1890 -1914 noin 10 000 tonnia. Kun kauppa oli
menestyksellistä eivät Etelänkylän talonpojat enää suostuneet
antamaan kiveä ilmaiseksi. Kilpailijoina mukaan tulivat Veljekset
Friis v. 1895. Kilpailun seurauksena palkat kohosivat. Friisien
vienti suuntautui Aberdeniin, ja laivaus keskittyi vuosiin 1895-97.
Vuonna 1896 tuli mukaan vielä kokkolalainen John W. Hagan ja
muutaman vuoden kuluttua skotlantilaiset. Syttyi suoranainen
graniittisota. Louhinta jatkui maailmansodan syttymiseen saakka v.
1914.
Lähdeaineisto Matti
Kyllönen Kalajoen ja Raution historia 1865-1975 ISBN 951-99292-0-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti