Vakuutustoiminnan käynnistyminen Rautiossa

Kunnallisen palovakuutustoiminnan syntysanat Rautiossa on lausuttu kuntakokouksessa Raution pappilassa 22. joulukuuta 1866. Silloin paikalla olivat kunnallishallituksen jäsenet ja ”iso osa kunnan jäseninä”, niinkuin tuon kokouksen pöytäkirjasa todetaan. Puhetta on johtanut kunnallishallituksen esimies Hnedrik Tassila (Petäsistön sillonen isäntä) ja pöytäkirjan on kirjoittanut Kalajoen kunnan kirjurina tuohon aikaan toiminut kauppamies Georg Henrik Relander. Päytäkirjaan on näiden kahden lisäksi kirjoittanut nimensä myöskin Erik Typpö, joka lienee ollut sittemin Raution paloapuyhtiön ensimmäinen esimies.

Tässä kokouksessa rautiolaiset ovat päättäneet asettaa ”omituisen” (oman) palovakuutuksen” ja määränneet kunnan kirjurin hankkimaan emäseurakunnasta Kalajoelta kalajokisten ”reklemintin” (säännöt), jotka oli vahvistettu vuoden 1865 syksyllä. Tarkoituksena on ollut, että nämä Kalajoelta hankittavat säännöt olisivat jo seuraavassa kokouksessa käsiteltävänä ja ”jos tarve vaatii korjataan”.

Kaksi viikkoa myöhemmin, 5. tammikuuta 1867, pidetyssä kokouksessa sääntöjä ei kuitenkaan vielä ole hyväksytty. Aivan ilmeisesti säännöt oli kyllä luettu kokouksessa ja niihin oli päätetty tehdä joitakin muutoksia, Tähän viittaa kokouksen päätös, että valitun komitena ”tulee ensi kokoukseen tehdä Esitys, Asetus”. Sääntöjen laatijoiksi kuntakokous oli valinnut Heikki Mäkitalon, Erkki Ojalan, Fredrik Härön, Heikki Tassilan, Heikki Sipilän ja Efraimi Niskakankaan.

Seuraavan kokouksen pöytäkirjaa ei ole tallella Kalajoen (Raution) kunnan arkistoissa, mutta kokous on pidetty 27. tammikuutta 1867. Tämä on voitu varmistaa Oulun maakunta-arkistossa säilytettävien maaherran päätösten konseptiasiakirjojen papereista. Siinä mainitaan Raution seurakunnan pitäjän miesten tehneen silloin päätöksen ”paloavun liitosta”.

Kuntakokouksessa 2. helmikuuta 1867 rautiolaiset ovat valtuuttaneet taloka Emanueli Nivalan hankkimaan kihlakunnantuomarilta Raahesta ”tuomaritämmingiä” ( päätös) Ala- ja Ylvieksan ynnä Sievin seurakuntalaisille” siitä, että heitä kuulustettaisiin asetettavasta omituisesta palovakuutuksesta. Nivalalle luvattiin palkaksi seitsemän markkaan ja ”tämminkien lunastus erityisesti”. Kokouksen yhteydessä Nivalalle oli heti annettu neljä markaa ja kaksikymmentä penniä. Pöytäkirjaan on myähemmin tehdyn lisäyksen mukaan hänelle on 4. toukokuutta maksettu ”tämminkkuluin kanssa” vielä viisi markkaa ja 40 penniä.

Maaherran päätöksen konseptiasiakirjan mukaan rautiolaisten henke omasta palovakuutusyhdistyksestä on katsottu soveliaaksi Kalajoen käräjillä 7. maaliskuuta 1867. Maaherra Georg von Alfthanin (Oulun kuvernöörinä 1863-1873) päätös numero 449/1867 on päivätty Oulun maan konttorissa 10. joullukuuta 1867 ja sen on nimikirjoituksellaan vahvistanut myäs Carl P. Flander (lääninhallituksen sihteeri).

Vuodelta 1868 olevan palovakuutuskirjan mukaan toimintaa on hoitanut silloin ”Raution Palovakuutus Seura”, joka on myöntänyt 20. tammikuuta 1868 kärkiskyläläiselle Eero Melle Kärkisen maalla N.o 1 sijaitseville rakennuksille palovakuutuksen summaltaan 2035 markkaa. Palovakuutuksen puolesta vakuutuskirjan ovat allekirjoittaneet Hendrik Tassila, Jaakob Werronen ja Henrik Kärkinen. Miehistä Werronen on piirtänyt paperiin puumerkkinsä ja toiset kaksi ovat allekirjoittaneet sen omakätisesti.

Lähdeaineisto Aarre Aunola Kalajokisuun Lähivakuutusyhdistys ISBN 952-90-318-8