lauantai 21. tammikuuta 2017

Joulunviettoa rintamalla

Vankeja 

On jouluaatto 24.12.1939. Olen odottanut pakettia kotoa, saa nähdä tänään. Olen ollut muutaman päivän sairas. Kävin lääkärin vastaanotolla ja sain pillereitä, Lämmitän Salmun kanssa saunaa läheisessä kylässä. Jostain kuuluu taistelun melskettä. Jouluaaton kunniaksi on laulettu virsiä, joutu kahvia mahamäärin. Erään toverimme muistoksi vietimme hiljaisen hetken ja lauloimme virren.

Tuli taas niin ikävä rakkaita siellä kotona, muistellessa entisiä jouluja. Voi Sylvi kuin olet kaukana, ei tiedä milloin tapaan sinut rakkahin. Voi mennä kauankin. Hyvä Jumala lopeta sota. Tee ihmiset niin hyviksi, että he tuntevat lähimmäisen rakkauden. Anna ihmisille hyvä tahto, onhan joulukin. Tee ihmisistä hyviä lapsia, jotka ovat sinullekin mieluisia. Älä anna virrata viattomien veren. Syyttömiähän ovat vastapuolen miehetkin tähän kurjuuteen. Ei varmaan hekään haluaisi ampua meitä, Älä anna enää enemäpää tuhoa tulla Suomeen. Toivon, että tulisi pian rauha. Toivon ettei minun tarvitse laukaustakaan ampua ja uskon, ettei vastapuolen mies tekisi sitä myöskään. Mutta massan virta vie mennessään. Näin rukoilin sydämessäni.

26.12.1939 on tapaninpäivä. Puolenpäivän maissa tuli lähtö uuteen paikkaan. Olemme majoittuneet Kiviniemen sairalaalarakennukseen. Jouluiltana sain vaimoltani paketin ja kaksi kirjettä. Joulu tuli vasa illalla. Olin niin tyytyväinen kuin olla voi. Voi kun minä pidän vaimostaani, niin paljon etten voi sanoin kertoa. On kaipuuta kerrakseen, olla erossa hyvästä vaimosta, elämän toverista. Tunnen puhdasta, sydämen syvyydestä lähtevää kiintymystä. Hän on oikea ystävä, joka on minunkin orovon sydäemen sulattanut. Olen joskus ollut hänelle tylykin, sydämestäni pahoittelen sitä. Kun tulen kotiin ei hänen tarvitse koskaan minun takiani mieltään pahoittaa. Ja ne lapset, kuinka ylpeilen heistä nyt jo pienenä. Tunnen suurta rakkautta heitä kohtaan. Pienet kultaset. Heistä varmaan kasvaa hyviä neitoja ja Markku, näen hänet silmissäni reippaana nuorukaisena rinnallani. Rehellinen kunnon mies hänestä tulee.

Olemme saaneet paketeita miltein joka mies kotoa. Jokainen tarjoaa toisilleen jotakin. Ystävällistä toverihenkeä. Olimme taas viime yönä menoss klo 16-3. Matkaa 10 km. Kun palasimme, oli vaatteet märkänä asetakkia myöten. Huone johon tulimme, oli kylmä kuin jääkellari. Mitään kuumaa emme saaneet suuhumme. Aamulla heräsimme kylmästä kangistuneina vaatteet yhä märkinä.

Olimme liikkuvassa parivartiossa aikamme. Kasarmialueella on myös yksityisasuntoja. Erään talon pihalla oli lumilinna muistuttamassa lapsista, joskus rakennettu ja pakkasen säilyttämä. Tietysti talo oli autio niinkuin muutkin, kissan jäljet johtivat johonkin. Lasten leikkipaikka oli jäänyt ja toi mieleen kaihoisia ajatuksia. Siella kaukana leikkii omatkin lapset tehden lumilinnoja ja lumiukkoja. Surullista ajateltavaa, kyyneleet silmissä suoritin vartiotehtäväni loppuun. Uuteen on neljä tuntia aikaa. Istun kasarmin keittiössä. Pojat ovat evaloinet jostain radion. Kuunneltiin kaikessa rauhassa uutiset. Soittoakin kuuntelin pitkästä aikaa mieli virkistyen pikkuhiljaa.

28.12.1939 samaa touhua kuin aikaisemmin. Kahvia emme voi keittää, mutta kun sairaalassa on keskuslämmitys, laskemme kuumaa vettä raanasta ja kahvia sekaan, tullee siitäkin juomisen arvoista. Kuivailen 29.12.1939 vaatteita pannuhuoneessa. Porukassamme on mies, joka osaa hoitaa lämpökattilaan. Kuljemme joka yö esteiden teossa, hiihtäessä kastuu vaatteet, joten ei entiset keskiä kuivata, kun taas on lähdettävä. Miltei vuorokaudet läpeensä on paita märkänä. 30.12.1939 parsin risaiset sukkani. Meillä on tähän mennessä ollut asemasotaa. Partiointia ja vartiointi sekä tietysti asemien ja tankkiesteiden tekoa. Ainoat kiusame on ollut kranaatit. Vasemmalla puolella Sakkolassa ja Taipaleen taisteluista saamme tietoja. Ryssiä on kaatunut 700 ja vangittu 50. On myös sotasaalista, Meiltä on kaatunut 20 ja haavoittunut 75 miestä. Omasta komppaniastatamme on kaatunut 5 ja haavoittunut 14 miestä, myöskin komppaniamme päällikkö Möttö, joka on vielä sairaalassa. Sakkolan ja Suvannon taistelussa oli syynä kaatuneisiin kova pakkanen, joka jäädytti konekiväärit epäkuntoon, joten en eivät toimineet tarpeeksi ajoissa, Tämähän on puolustustaistelua. Meilläkin on etumme, Kottilan lohkolta eivät ole yrittäneet, koska Vuoksi on tältä kohtaa erittäin leveä. Se on ollut ehkä meidän onnemme.


Lähdeaineisto Sotavuodet Kalajoki

Ei kommentteja: