torstai 26. tammikuuta 2017

Kolme vuorokautta samassa paikassa, samassa melskeessä



23.-24.2.1940 hoidin vähän liikeasioitakin, vaikka heikosti. Ei voinut niihin syventyä kunnolla, aikaa oli vähän. Onnellinen lyhyt loma. 26.2.1040 linja-autola matka Jyväskylään, 27.2.1940 lähdin Pieksämäeltä kohti Savonlinnaan. Lankilan kanssa olimme hyvänlaisesti kännissä. Eräs sotakaveri tarjosi hyväntahtoiseti repustaan, tottakai me otimme tarjouksen mielihyvin vastaan. 29.2.1940 olin taas perilä korsussamme. Kortin peluuta kaikki väliajat, vaikka lupasin vaimolleni, etten enää pelaa.
01.03.1940 päivät ja yöt menevät normaalioloissa, vartiointia, kortinpeluuta, Voitin äsken 1700:-. Tunsin olevani äveriäs. 05.02.1040 muutimme välillä Pyrstö-nimiseen korsuun. Maailma tuntu synkältä. 07.03.1940 muutimme Pyrsöstä Rautakasemattiin ihan kosken rannalle, 11.03.1040 meille tuli taas muutto. Olemme rykmentin reserviä. Meistä koottiin yksi joukue jokaisesta komppaniasta. Meille sanottiin, että menemme Pölläkkälään, mutta tehtvästä ei sanottu mitään.Tulimme 11.3.1940 Vuosalmme eikä Pölläkkälään.Palelimme kuorma-auton lavalla kun tulimme määränpäähän. Täydensimme ammusvarastoamme. Vastaamme tuli kaksi hevosta kuormineen. Reet oli täynnä meikäläisiä ruumiita ladottuna pitknpäin kuin tukkikuorma.
Kolme vuorokautta odotimme samassa paikassa. Menin erään kaverin kassa ison kiven taakse suojaan, Sieltä katselimme tilannetta, Mies harjanteen rinteellä veti itseään kyynärvasin alaspäin huutaen sydäntä särkevällä äänellä. Hyvät rakkaat veljet tulkaa auttamaan, Mieheltä sirpale oli vienyt molemmat jalat. Hän ei varmaan selvinnyt. Myös joukkueenjohtajamme haavoittui. Sama tuoksina sitten jatkui. Saimme määräyksen ryömiä asemiimme. Varajohtaja, vääpeli Feija oli nyt joukkueen johtaja.
Oli tapahtunut niin paljon pienessä ajassa, ettei ollut aikaa ajatella. Illan kuluessa tuli kova pakkanen, joka kiihtyi yötä myöten kovaksi. Märät vaatteemme jäätyivät kovaksi kuin pelti. Vuorottelimme tähystystää puolentunnin välein. Silloin kun toinen nojasi selkäänsä kiven kylkeen toinen piti silmällä maastoa. Sitten tönäisy kylkeen ja herätys. Ruokaa emme saaneet eiä mitään juomaa. Oli leivä kannikka repussa,jota jyrsimme. Kolme vuorokautta olimme samassa paikassa ja koko ajan sama melske.Olimme jo siinä pisteessä nälissämme ja kolmevuorokautta valvoneena, että tuntui jo samantekevältä miten tässä käy.


Lähdeaineisto Sotavuodet Kalajoki

Ei kommentteja: