En ole nukkunut kahteen
vuorokauteen. Taisteluja ei ole ollut, mutta valppaana olemme olleet.
Joukkueemme johtaja on meitä pitänyt kokemattomuuttaan kaikkia
asemissa, vaikka puolet olisi riittänyt. Vihdoin pääsimme
nukkumaan, mutta oli niin kylmä, että tuntui kuin olisi sydänkin
jäätynyt. Nukuin kuitenkin tunnin verran ja sitten olin taas
partiossa. Hermostomme olivat kireällä ja niin oli
vartiomiehilläkin. Kun tulin partiosta, hän ampui minua, vaikka
huusin tunnussanan. Hän ampui pimeässä onneksi ohi. Samalla hän
huomasi erehdyksensä. Kova tulitaistelu jatkui linjoilla, Emme vielä
tiedä, milloin on meidän vuoromme. En lakkaa ihmettelemästä
vieläkään, miksi ihmiset ovat niin raakoja, että rupeavat
toisiaan teurastamaan.
Menimme 7.12.1939 töihin
ja asemiin, mutta satoi niin paljon kranaatteja, että joukkuen
johtaja määräsi meistä osan korsuun suojaan. Kylän väki oli
kiireesti evakuoitu pois ja oli pitänyt heittää kaikki omaisuus
sellaisenaan kuin se oli lähtöhetkellä. Tiesimme tämän ja me
päätimme uhmata kranaatteja mennäksemme kylään, joka olikin
aivan lähellä, Salmu, Stolp ja minä menimme erääseen navettaan,
josta kuului nälkäisten eläinten ammuntaa ja inumisia. Oli surkeaa
nähdä niiden kituvan nälkäisenä. Miedän oli pakko lopettaa
niiden kärsimykset. Otimme porsaan itsekukin selkäämme ja silloin
tällöin ammusten viheltäessä räjähtäen maastoon, löimme
maihin ja pääsimme onnellisesti korsuun. Olime saaneet sinne
kaminan, joten juhlimme herkullisella porsaankäristyksellä aina kun
siihen oli tilaisuutta, Täältä muuten hyvi kuulee,milloin ampuu
omat miehet ja milloin vihollisen. Kello 6 on Salmulla ja minulla
partiovuoro. Partiomme parettain.
Olemme 8.12.1939 parasta
aikaa neljä miehen ryhmäasemissa. Olen väliaikaisesti ryhmän
johtaja. Olimme saaneet häthätää kaivettua asemat, kun hirvittävä
tykktuli kohdistui tälle alueelle. Ammuksia räjähteli kymmeniä
yhtä aikaa. Odotimme sen enteilevän hyökkäystä. Yöllä taas
olimme partiossa. Tähän asti olemme vielä hengissä. Hyvä Jumala,
lopeta sota, rukoilin. Ala anna noin suurta rikosta tapahtua. Sinuun
luotan, sinä jos hyväksi näet niin kuolen, enkä von kohtaloani
välttää. Suojele perhettäni minun jälkeeni. Jos niin on, että
elän tämän kauheden läpi, on se sinun jalomielisyttesi ansiota
syntistä ihmistä kohtaan. Amen.
Vaimolleni olen lähettänyt
kolme kirjettä. Vielä eivät ole venäläiset hyökänneet
asemiamme vastaan. On iltapäivä. Tänään on ollut rauhallista.
Meille annettiin määräys pakata reppumme lähtövalmiiksi.
Olemme muuttaneet pois
vähäksi aikaa asemistamme. Tänne kuuluu kylläkin sodan melske.
Toissa yönä olimme niin väsyneitä, että osa pojista nukkui
montun pohjalle, vaikka oli kova pakkanen. Sievin poikain teltassa
kävimme hetken tapaamassa tuttuja. Siellä lauloi kaksi poikaa
vavavina virsiä. Oli liikuttava kuunnella, kuinka hartaana ja
antaumuksella he lauloivat.
Olimme vielä 11.12.1939
Palmusaaressa. Levähdämme, sömme, juomme ja nukumme. Väliaikoina
pojat evakoivat, sillä onhan lähitalot täynnä ruokatroeita ja
muuta. Kaikkia hakuja ja tuonteja he sanovat evakoimiseksi. Hupanen
tapaus sattui hyökkäysvaunuesteen teossa. Olimme jo siirtynet
tällaiseen tehtävään, oli väsyttävä yö. Meitä oli ankarasti
kiellety polttamasta tupakkaa, koska se olisi pimeäll näkynyt
ryssän puolelle. Mieliteko yhä kasvoi tuntien mukana. Pojat
keksivät kaivaa kuopan esteen laitaan, johon mahtui kolme miestä
kerrallaan hartioita myöten piiloon, polttaen siteen siellä
kolossa. Joukkueenjohtajta huomasi poikain jalat kuopasta. Hän luuli
poikain olevan niin uupuneita ja sen takia hän rupesi
esitelmöimään, kuinka vaarallista on nukkua kovalla pakkasella ja
lopuksi hän komensi vetämään pojat jaloista pois kuopasta, Pojat
nousivat, nauroivat äänekkäästi ja katsoivat toisiaan mikäli
pimeässä näki.
Nukuimme viime yönä
kaksitoista tuntia. Olemme levänneitä. Pojat kertoivat
kokemuksiaan. Joku toteaa että on suotta opettaa sotilasta lyömään
maihin, sillä jokainen ilman muuta, vaistomaisesti lyö itsensä
maahan kranaattien räjähdellessä. Voltteri kertoi olevansa niin
väsynyt, ettei muista enää kamppeitaan ja olevansa puoli sokea ja
hermostunut. Eräs mies tuli lievasti hermosairaaksi ja hänet
siirrettin keittiömieheksi.
Pojilla on tällähetkellä
ruokaa yllinkyllin ja tupakkaa toistakymmentä laatikkoa mieheen.
Pojat ovat nyt reiluja. He ottavat yliannoksia ruokaa, paiskaavat
loput metsään ja tupakkaa he tarjoavat jatkuvasti kohteliaasti
toisilleen. Heittelevät pitkiä natsoja, Evakoinnin ansiosta oli
myös makeisia yllin kyllin monta päivää, olihan niitä kauppojen
varastoissa. Tulihan syötyä, sodan jalkoihin ne kuitenkn olisi
jäänyt.
Lähdeaineisto Sotavuodet
Kalajoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti